Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne siis tarinat!

 

Puhe "näiden" merkkien väliin ja ajattelu *näiden* merkkien väliin. Huomioikaa oikeinkirjoitus ja kirjoittakaa tarinanne huolella.

 

-ei metapelausta

-ei munchausta

-autohittaus sallittu vain toisen pelaajan hahmon autohittaussallimuksen mukaan!

-ei teleporttausta!

-noudata ohjeita!

-tänne VAIN tarinat!

-pidä hauskaa!

Tarinat  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Tiikerituli - Roihuklaani (EE)

06.12.2018 18:50
Kissakolmikko saapui nopeasti leiriin ja Tiikerituli yllättyi Pähkinäkatseen välittömästä läsnäolosta. Hänen huomionsa kääntyi kokonaan kahdesta oppilaasta ja siniset silmät keskittyivät varapäällikköön.
”Sinulle on tärkeää asiaa”, liekinvärinen kolli maukui vakavana ja he kävelivät hieman peremmälle leiriin. Kumpikaan heistä ei istunut paikoilleen, Tiikerituli saattoi arvata asian olevan vakava ja se täytyisi hoitaa heti.
”Punatäplä havaitsi aamupartiossa ei vain yhden, vaan kahden ketun hajut ja ne johtivat hänet Haukkapuun lähistölle. Kun hän oli lähdössä ilmoittamaan asiasta, hän näki punaisen turkin puiden lomassa. Ja tietysti valkoisen hännänpään”, Pähkinäkatse maukui vakavasti ja ruskeaturkkinen nyökkäsi mietteliäs ilme naamallaan.
”Eli meidän on tarkoitus käydä häätämässä ne?” hän maukui varmistaen, vaikka oli hyvin varma sanojen merkityksestä.
”Kyllä, sinä ja Kajokaiku. Ja Kipinätassu. Ota Kipinätassu mukaan, jotta hänkin saa vähän kokemusta vaarallisista tilanteista, ettei ala taistelun tullen tekemään kaikkea oman mielensä mukaan kuten silloin aiemmin”, varapäällikkö maukui ja kiiruhti sitten takaisin partioiden kasaamiseen. Tiikerituli kääntyi Kipinätassun puoleen ja tassutti tämän luo. Kajokaikukin lähestyi nopeasti ja Liekkikynsi viittasi naarasta ja kollia seuraamaan. He kävelivät ripein askelin metsään ja kolli alkoi selittämään tilannetta oppilaalleen edes vilkaisematta tuohon.
”Haukkapuun lähistöllä on nähty kaksi kettua ja meidän olisi tarkoitus häätää ne. Jos kaikki menee hyvin, voimme tehdä tämän todella nopeasti. Haukkapuulle tultaessa etsimme kettujen hajujäljet ja etsimme ne. Meidän kannattaa yrittää erottaa ne kaksi toisistaan ja ajaa niitä kohti tuntemattomaan vievää rajaa, emmehän halua aiheuttaa muille klaaneille harmia”, hän naukui tiukasti ja vilkaisi nuoreen kolliin ja varmisti, että tuo oli ymmärtänyt ohjeet. Heitä olisi kyllä helpottanut vielä yksi tassupari ja nyt komentajaksi nimetty ruskeaturkki joutui punnitsemaan vaihtoehtoja. Jättäisikö hän Kajokaiun yksin taistelemaan, vai itsensä? Hän ei epäillyt naaraan taitoja ja luotti tähän suurella voimalla.
Yhtäkkiä yksi tuttu tuoksu leijaili Tiikeritulen leveään nenään. Hän keskittyi siihen ja ei halunnut sen olevan totta, mutta joutui kauhukseen toteamaan sen todeksi.
”Aurinkotassu.”
Raitaturkki lähti nopeasti juoksuun ja tunsi kahden muunkin tekevän saman. Kajokaiku kiihdytti Kipinätassun kanssa hänen vierelleen ja kolli viesti heille, että suunnitelma oli melkein sama, vain kettujen löytö oli erilaista. Nyt heidän tarvitsisi taistella oikeasti, Aurinkotassun ja Roihuklaanin puolesta. Ennen kuin he pöllähtivät aukiolle, mestari yritti tavoittaa Kipinätassun silmät ja antaa hänelle rohkaisevan ja luottavaisen katseen. Haukkapuun juurella vastaan tuli Aurinkotassu, jonka lapaan kettu oli upottanut hampaansa. Ketun haju leijui Tiikeritulen aisteihin ja sumensi kaiken muun ajattelun. Suojeluvaisto käski häntä auttamaan nuorta oppilasta ja hän rääkäisikin kuuluvasti. Kettu kääntyi nopeasti kissoja päin ja sen silmissä kiilui nälkä. Tämä kettu ei olisi yksin helppo vastus, mutta kun heitä oli kolme, he pystyisivät siihen.
Tiikerituli puski punaista kylkeä ja sai kuin saikin ketun liikahtamaan. Kettu ulvaisi kovaan ääneen ja kolli saattoi nähdä sivusilmällä toisen kuonon työntyvän aukiolle. Otuksen tullessa kokonaan esiin, Kajokaiku hyppäsi tämän päälle ja piti ketun selästä kiinni mahdollisimman hyvin. Kettu kuitenkin pystyi karistamaan tuon selästään ja puraisi tätä häntään. Nyt kuitenkaan raitaturkilla ei ollut aikaa keskittyä muiden taisteluihin vaan hän sivalsi ensimmäisen ketun kylkeä raivokkaasti. Hän ei halunnut suoda tälle julmurille voittoa ja samalla toivoi, että Kipinätassu valitsisi auttaa jompaakumpaa heistä. Aurinkotassu oli jähmettynyt paikoilleen ja Liekkikynsi tökkäsi tätä nopeasti takajalallaan ennen kuin joutui taas puolustamaan itseään. Kettu teki yllättävän loikan ja iski hampaansa jo arpiseen lapaan ja hän tunsi veren pulpahtelevan uudelleen avatuista haavoista. Ruskeaturkkinen kuitenkin vain puri hammasta ja ravisti eläimen pois. Seuraavaksi hän hyppäsi tuon päälle ja raastoi takakynsillään karvaa. Hän ei antaisi tuon voittaa. Kettu rääkyi ja yritti napsia hänen jalkojaan.

//Fiery tai Halla

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

22.11.2018 14:29
Aurinkotassua raivostutti se, miten Kipinätassu kohteli häntä kuin jotain tomppelia. Naaraan oranssiraidallinen turkki pörhistyi kiukusta hänen kävellessään poispäin leiristä. Hänen ajatuksissaan pyöri musta pahan mielen pilvi, eikä oppilas huomannut edes hiljaisessa metsässä toiveikkasti paistavaa aurinkoa.

Aurinkotassua todellakaan huvittanut mennä leiriin muiden kissojen keskelle, eikä häntä tosin oltu sinne käskettykään. Naaras ei halunnut myöntää edes itselleen, ettei siellä ollut hänelle ketään. Hän ei ollut edes tavannut mestariaan ja sydän aristaen Aurinkotassu tiesi, ettei hänen emonsa välittänyt hänestä. Aurikotassun isä oli lähtenyt aamupartioon eikä tuskin olisi vielä palannut. Ja Kipinätassu tietysti vihasi häntä.

Aurinkotassun vihreät silmät tummuivat ja hänen ryhtinsä yht'äkkiä lysähti. Hänen niin kovasti odottamansa ensimmäinen päivä oppilaana oli ollut suuri pettymys. Hän oli hävinnyt vanhemmalle oppilaalle, eikä kokenut edes oppineensa mitään. Aurinkotassu lysähti istumaan suuren puun juurelle. Silloin tuuli kääntyi ja nuoren oppilaan nenään leijui pistävä tuoksu, joka kieli odottamattomasta vaarasta. Mikäli Aurinkotassu ei olisi saanut varoitusta silloin, hän ei olisi ehtinyt loikata ketun alta pois. Naaraan silmät levisivät suuriksi ja hätäännys kulki hänen koko kehonsa lävitse. Ketun haju oli niin pistävä, ettei Aurinkotassu haistanut mitään muuta.

Ketun leuat napsahtivat hiirenmitan päässä Aurinkotassun kasvoista. Oppilas sähisi puoliksi pelosta, puoliksi vihasta ja raapaisi vaistomaisesti kettua kuonoon samalla liikkeellä, jota oli käyttänyt aikaisemmin Kipinätassua vastaan. Kettu yllättyi ja Aurinkotassu käytti tilaisuutta hyväkseen ja läimi kettua uudelleen kasvoihin. Punaruskea otus kuitenkin toipui nopeasti, eikä Aurinkotassu ehtinyt hypätä alta pois kun kettu syöksähti hänen päälleen. Terävät hampaat upposivat Aurinkotassun lapaan ja tämä huusi tuskasta ja vihasta.

Nimi: Ohdaketassu - Sirppiklaani (Halla)

22.11.2018 14:13
Lehtisateen ajan aurinko lämmitti enää vain nimeksi. Jatkuva tuuli ja sade olivat repineet puista niiden kullankeltaiset lehdet ja muuttaneet metsän maan paikoin mutavelliksi. Silti Ohdaketassu oli mitä parhaimmalla päällä. Tabby-kuvioinen nuori kolli pinkoi puiden lomassa kilpaa veljensä kanssa. Ruostetassu oli hieman hitaampi, Ohdaketassu huomasi tyytyväisenä ja heitti veljelleen leikkisän silmäyksen. Ohdaketassun käpälät liukuivat mutaisessa maassa ja hän sai vain vaivoin hidastettua tarpeeksi vauhtia pystyäkseen kiertämään ikivanhan tammen, jonka paljaat oksat kurkottelivat alakuloisina taivaalle. Ruostetassu oli äkännyt esteen aikaisemmin ja viiletti innostuksesta kiljahtaen Ohdaketassun ohitse.
"Hiirenpapanat!" Ohdaketassu sähisi.

Ohdaketassu saapui harjoitusaukiolle vain hännänmitan veljensä perässä. Hän näki jo mestarinsa, Valkotähden. Nuori päällikkö istui keskellä aukiota vieressään Ruostetassun mestari, Saniaistäplä. Ohdaketassu oli edelleen tohkeissaan siitä, että oli saanut itse klaaninpäällikön mestarikseen ja häntä harmitti rankasti että oli hävinnyt veljelleen. Toisaalta Ruostetassu ei ollut saanut päällikköä mestarikseen, joten ehkä hän oli ansainnut voittaa.

Saniaistäplä oli nuori, ruskea ja kilpikonnakuvioinen naaras. Hän vaikutti aina tyyneltä ja määrätietoiselta, mutta Ohdaketassu ei edes nähnyt tätä Valkotähden rinnalla. Nuoren oppilaan ihailevissa silmissä päällikkö tuntui säteilevän maagista auraa.
"Ruostetassu, harjoittelemme tänään taistelua", Saniaistäplä naukui ja nousi sulavasti jaloilleen. Valkotähti katsoi oppilastaan ja heilautti häntäänsä merkiksi liikkua. "Ohdaketassu, me lähdemme metsästämään Taivaskiville. Ohdaketassu vaihtoi veljensä kanssa pettyneitä katseita. He eivät saisikaan harjoitella yhdessä!

Valkotähti ei tuntunut huomaavan oppilaansa pettymystä, vaan kääntyi tätä kohden aloitellen oppituntia. "Me aloitamme kuitenkin Soturilaista", valkea päällikkö naukui yllättäen Ohdaketassun kipittäessä tämän rinnalla.
"Soturilaista?" Ohdaketassu tiesi toki, mikä Soturilaki oli, mutta hän ei ollut milloinkaan kuunnellut tarkemmin.
"Soturilain tulee ohjata kaikkea, mitä soturi tekee", Valkotähti sanoi ja hänen katseensa oli vakava. Päällikkö loikkasi puron ylitse vaivattomasti ja Ohdaketassu seurasi häntä hiukan hutiloiden ja oli loiskahtaa kylmään veteen. Valkotähti tarttui häntä salamannopeasti niskasta ja kiskoi pois vaarasta. Ohdaketassua nolotti, ja hän mutisi "kiitos", kehtaamatta edes katsoa Valkotähteä.

"Tämä oli hyvä esimerkki Soturilaista", sanoi Valkotähti, joka ei vaikuttanut olevan moksiskaan. "Klaaninsa jäseniä ei tule jättää pulaan." Ohdaketassu painoi tiedonmurun syvälle mieleensä.
"Osaatko sanoa muita Soturilain kohtia?" Valkotähti kysyi. Ohdaketassun mieli jäätyi hetkeksi, sillä hän halusi hirveän kovasti tehdä vaikutuksen mestariinsa.
>>Sinun on pakko tietääe edes yksi!>> tabbykuvioinen kolli ajatteli ja tuijotti Valkotähteä paniikissa. >>Hän alkaa kohta katua, että otti sinut oppilaakseen...>> Sitten Ohdaketassulla välähti.
"Klaani tulee ruokkia ensin!"
"Oikein hyvä."

Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

15.11.2018 16:46
Kipinätassu oli pettynyt itseensä, koska ei ollut huomannut väistää Aurinkotassun helppoa liikettä. Kuonossa kirvelsi, eivätkä Tiikeritulen torutkaan auttaneet asiaa yhtään. Mutta aiheesta Liekkikynsi sanoikin. Hänen ei olisi pitänyt jatkaa tappelua. Olisi pitänyt olla rauhallinen, ei menettää malttiaan. Olihan hän jo soturin ikäinen, paljon Aurinkotassua vanhempi! Hänen olisi pitänyt näyttää hyvää esimerkkiä. Turkki pystyssä kolli lähti kulkemaan selkä kyyryssä mestarinsa vieressä, juuri toisella puolella kuin Aurinkotassu. Mutta Tiikeritulen seuraavat kehut saivat kollin mielialan nousemaan nopeasti. Niin! Hänestä tulisi hyvä Liekkikynsi! Vaikkei hän totellutkaan, eiväthän Liekkikynnet oikeassa taistelussa kynnet piilossa toisia muksineet. Ja ainakin Aurinkotassu oppi, ettei hänelle ryppyilty!
Mutta tosin Kipinätassukin oppi, hän ei saisi aliarvioida ketään. Hänen pitäisi keskittyä, eikä antaa raivon vallata.
Hän oli kuitenkin hyvillä mielin Tiikeritulen kehuista. Kissajoukko jatkoi matkan leiriin saakka.

***********************************************

Miltei heti leiriin päästyään Pähkinäkatse tuli heitä vastaan. Kipinätassu ymmärsi heti hänellä olevan asiaa ainoastaan Tiikeritulelle, ja jättäytyi tavanmukaisesti taaksepäin, antaakseen mestarilleen rauhan puhua varapäällikön kanssa. Aurinkotassu ei kuitenkaan älynnyt, vaan jatkoi Tiikeritulen vierellä, katsoen uteliaana varapäällikköä. Kipinätassu tuhahti ärsytyksestä, ja nopealla liikkeellä astui naarasoppilaan hännän päälle pysäyttäen tämän kulun. Naaras kääntyi kiukkuisesti katsomaan Kipinätassua, kuin kysyäkseen, että mitä kautta Tähtiklaanin hän oikein kuvitteli tekevänsä. Kipinätassu viittasi hännällään kohti Liekkikynttä ja varapäällikköä, ja pudisti sitten päätään. Aurinkotassu näytti ymmärtävän, muttei sattunut olemaan parhaalla mahdollisella tuulella aiemman tappelun jälkeen, ja käveli matkoihinsa. Kipinätassu jäi kärsivällisesti odottamaan kauemmas mestariaan. Hän kuuli varapäällikön puheesta muutamia sanoja. Kettuja...kettuja reviirillä? Sittenhän ne pitäisi karkottaa heti! Haukka...haukkojakin? Ei...haukkapuu. Haukkapuun luona. Ei luona...kauempana. Punatäplä näki.
Kipinätassu säpsähti kun kuuli oman nimensä lausuttavan. Seuraavat sanat hän kuuli oikein selkeästi.
"Ota Kipinätassu mukaan, niin hänkin saa vähän kokemusta vaarallisista tilanteista, ettei ala taistelun tullen tekemään kaikkea oman mielensä mukaan kuten silloin aiemmin."
Kipinätassu innostui, mutta häntä silti ärsytti tämä "silloin aiemmin".
Hän nousi pystyyn, kun hänen mestarinsa tassutti hänen luokseen tuomaan tarkempaa tietoa. Hän näki myös Kajokaiun tulevan heidän luokseen.

//EE?

Nimi: Tiikerituli - Roihuklaani (EE)

14.11.2018 16:13
Tiikerituli seurasi tappelua tarkkaavaisesti ja koetti arvioida jokaista liikettä. Vaikka kollista olisikin voinut sanoa, että hän oli yksi ankarimmista mestareista, kaikki oli oppilaiden omaksi hyväksi. Ja tietysti klaanin. Monet olisivat varmasti jo toruneet oppilaita taistelun jatkamisesta, mutta hän halusi oppia tuntemaan Roihuklaanin tulevien sotureiden vahvuudet, jotta kolli voisi paremmin ohjata tehtäviä.
Aurinkotassu oli kieltämättä nopea liikkeissään ja tuotti vaikeuksia jopa Kipinätassun kaltaiselle lahjakkaalle kissalle. Kollioppilas kuitenkin käytti älyään ja kyyristyi naaraan loikatessa. Kynsien käyttö sai Tiikeritulen sisukset kiehumaan. Kyllä kai nuoren kollin pitäisi ymmärtää, että harjoitustaisteluissa ei käytetä kynsiä. Siltikään Liekkikynsi ei pysäyttänyt oppilaita. Aurinkotassu huitaisi toista kuonolle ja kolli oli hieman pettynyt, ettei Kipinätassu ollut osannut odottaa sitä. Lopulta Kipinätassu piti Aurinkotassua maassa tiukasti ja kysyi katseellaan voitostaan. Tiikerituli nyökkäsi rauhallisesti. Kolli oli avaamassa suunsa kehuakseen oppilaita, mutta näki naaraan olemaan valmis seuraavaan kierrokseen.
”Seis! Nyt loppu!” hän sanoi napakasti. ”En antanut teille lupaa aloittaa nujakkaa. Lisäksi harjoituksissa harjoitellaan, eikä revitä toisilta turkkeja!”
”Aurinkotassu aloitti", Kipinätassu maukui selvästi vihaisena.
”Sinä se kynsit ensin minua!” Aurinkotassu sähähti toiselle ja Tiikerituli huokaisi.
”Nyt riitti, molemmat!” kolli maukui ja huiskautti häntäänsä oppilaiden välittömästi vaietessa. Mestari käänsi pettyneen katseensa oppilaaseensa.
”Kipinätassu, tiedän että Aurinkotassu hyökkäsi uudelleen, mutta sinä otit kynnet esille. Eikö sinulle ole tarpeeksi monta kertaa sanottu, että kynnet pysyvät sisässä. Olisit voinut tehdä pahaakin jälkeä", ruskearaidallinen maukui ja kääntyi nuoren naaraan puoleen.
”Aurinkotassu, sinullekin on varmasti kerrottu harjoituksista, eikä niissä hyökätä uudelleen. Minun täytyy valitettavasti kertoa tästä Mustakäpälälle, vaikkakaan ei nyt, koska hänen mielensä päällä on muitakin asioita”, Tiikerituli maukui rauhallisesti, ja sääli toista, koska tiesi millaisen huudatuksen Mustakäpälä osasi pitää huonosti käyttäytyville nuorikoille.
”Nyt harjoitukset olivat tässä. Mennään leiriin ja te käytte tarkastuttamassa vammanne.” Sitten Liekkikynsi lähti tassuttamaan kohti leiriä ja viittoi oppilaat eri puolille itseään. Hän ei halunnut kuunnella kinastelua enää sekuntiakaan. Kova ilme kuitenkin pehmeni pian ja hän kuiskasi Kipinätassulle:
”Sinulla meni hyvin, kyllä sinusta tulee vielä mahtava Liekkikynsi.”

//Fiery tai Halla?

Nimi: Okakukka - Lumiklaani (Aoki)

26.10.2018 21:49
”Pidä silmäsi auki, Okakukka!” Kipakka varoitus kuului jostakin kollin lähettyviltä. Hölmistyneenä kolli siirsi katseensa vierelleen ja huomasi Mäyräraidan ja tuon vierellä Päivänkuiskeen sekä Myrskykarvan. Aivan, Okakukka oli pitkästä aikaa rajapartiossa, eikä edes parantaja itse ollut varma miksi. Ilmeisesti Päivänkuiske oli tivannut Mäyräraidalta päästää Okakukka mukaan, eikä edes kollilta oltu kysytty haluaako hän tulla. Mieluummin hän olisi ollut leirissä, mutta Päivänkuiske oli hoputtanut hänet partioon. Tuntui hyvin kiusalliselta liittyä johonkin, missä hänen ei pitäisi olla. Rikkoiko se Tähtiklaanin tahtoa? Varmaankin. Eihän se Okakukan vika ollut? Hänet oltiin pakotettu mukaan.
”Okakukka!” Päiväkuiskeen kauhistunut sihahdus sai parantajan korvat värähtämään. Kolli käänsi päänsä hämillään emoonsa päin, mutta juuri silloin kallio katosi hänen oikean tassunsa alta. Sillä Okakukka ei osannut odottaa tuota, hän menetti tasapainonsa. Hän horjahti ja onnistui kaatumaan pieneen rakoon kalliossa. Okakukka rääkäisi äänekkäästi kaatuessaan rakoon. Hänen molemmat kylkensä olivat tiukasti kalliota vasten. Raossa oli hyvin ahdasta ja hän pystyi hädin tuskin liikkumaan. Hän ei ollut syvällä, onneksi, mutta rako jatkui vielä syvemmälle. Okakukka oli vain liian leveä liukuakseen yhtään syvemmälle. Hänen vasen takatassu oli kollin alla vailla paikkaa. Oikea takatassu oli epämukavassa asenossa kallion ja hänen kylkensä välissä. Etutassut olivat syvemmällä raossa, mutta hän sai ne vedettyä pois. Kollin kuonoa poltti, hän oli ilmeisesti lyönyt sen kallioon tippuessaan. Tahmea veri norui hänen nenästään. Okakukka yritti saada tassuilleen paikkaa, jotta voisi edes jotenkin vaihtaa asentoaan. Takatassut olivat hyvin vaikeissa asennoissa. Hän oli tiukasti raossa jumissa.
”Auttakaa minut pois täältä hyvän Tähtiklaanin tähden! Turkkini menee sotkuun!” Okakukka huusi hätäisenä ja yritti nousta tiukasta raosta. Hänen kylkiään raastoi. Voi olla, että hän sai naarmuja ja kolhuja. Parantaja katsoi ylös ja näki emonsa kyyristelevän raon lähettyvillä kauhuissaan, kun taas Mäyräraita ja Myrskykarva yrittivät selvästi keksiä keinoa saada hänet pois. Myrskykarva upotti tassunsa rakoon ja hipaisi parantajan pehmeää turkkia. Soturi siirtyi lähemmäs ja kurkotti syvemmälle tassuillaan. Hän hipoi paratajan takajalkoja ja ilmeisesti yritti saada ne asentoon, jossa Okakukka voisi itse työntyä pois raosta.
”Mitäs täällä tapahtuu? Kuulin Okakukan kiljuvan täällä”, tuttu kiukkuinen ääni kuului raon yltä. Jäkäläkaula.
”Okakukka tippui tuonne rakoon ja jäi jumiin”, Mäyräraita selitti.
”Jahas... no jos minulta kysytään niin voisin kyllä jättää hänet sinne”, Jäkäläkaula tuhahti happamasti. Pian soturi sihahti jostakin syystä. Päivänkuiske varmaan tuuppasi häntä.
”Mitä tehdään?” Myrskykarvan ääni kuului.
”Hän ei ole kovin syvällä. Pystyykö joku kurkottamaan rakoon ja nostaa häntä niskasta?”
”Voin yrittää”, Päiväkuiske naukui. Naaras kyyristyi raon vierelle ja alkoi kurotella. Hän sai otteen parantajan nahasta ja ryhtyi nostamaan, mutta kolli ei liikahtanutkaan. Okakukka työnsi etutassuillaan eturuumiinsa ylös, mutta hänen takajalkansa olivat jumissa. Nouseminen raastoi hänen kylkiään ikävästi, joka johti äänekkääseen valitukseen.
Hampaat tarttuivat häntä niskasta ja veti häntä ylös. Toisetkin hampaat ryhtyivät kiskomaan kollia. Joku työnsi hänen takajalkaansa toista seinää päin juuri sopivasti, että hän sai sen nostettua ja asetettua parempaan paikkaan. Hän pystyi nyt nousemaan kolmelle tassulle. Okakukka rihtoi neljännenkin tassun pois raon syvyyksistä. Hampaat irrottautuivat hänen niskastaan.
”Nyt kiipeä itse pois.” Ja niin kolli teki. Hän nousi takatassuilleen ja kurkotti tassunsa pois raosta. Hän sai ujutettua takajalkansa pieniin koloihin seinämässä ja ponnosti. Hampaat tarttuivat taas häneen ja avustivat hänet ylös. Kallio raapi hänen vatsaansa ja selkäänsä, mutta hän pääsi raosta pois. Hän lysähti taas vatsalleen uupuneena. Päivänkuiske oli heti sukimassa poikansa turkkia. Hänen kylkiään poltti niistä kohdista, josta kallio oli häntä raapinut. Okakukan oikea takatassu oli kipeä, muttei murtunut tai vääntynyt.
”Vien Okakukan leiriin, jatkakaa te partiota”, Päivänkuiske sanoi auttaessaan poikansa ylös. Väsyneenä parantaja nilkutti emonsa avulla takaisin leiriin. Menisi jonkin aikaa ennen kuin hän suostuisi lähtemään taas leiristä.

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

19.10.2018 20:34
Raivon ja nöyryytyksen liekit tanssivat Aurinkotassun silmissä. Hänen vatsaansa viilsi kivusta ja hän oli upottanut kyntensä harjoitusalueen hiekkaisaan maaperään. Oranssiraidalliset kyljet kohoilivat rasituksesta, mutta Aurinkotassu olisi valmis taistelemaan vaikka maailman loppuun asti pyyhkiäkseen halveksivan katseen Kipinätassun silmistä. Kipinätassu oli käyttänyt kynsiä! Aurinkotassu oli järkyttynyt ja varma siitä, ettei omaa klaanitoveria saanut vahingoittaa edes harjoituksissa. Aurinkotassu oli tosin antanut takaisin samalla mitalla. Hän oli valmis hyökkäämään uudelleen, mutta oli päättänyt antaa Kipinätassun tulla ensin tällä kertaa.

“Seis! Nyt loppu!” Tiikeritulin ääni oli napakka kuin ruoskan sivallus. “En antanut teille lupaa aloittaa nujakkaa. Lisäksi harjoituksissa harjoitellaan, eikä revitä toisilta turkkeja!”
“Aurinkotassu aloitti”, Kipinätassu sanoi selvästi vihaisena.
“Sinä se kynsit ensin minua!” Aurinkotassu sähähti pöyristyneenä Kipinätassun sanoista. Aurinkotassu oli halunnut harjoitella, ei joutua heti ensimmäisenä päivänä paljon taitavamman Kipinätassun löylyytettäväksi. Hän oli hävinnyt selvästi ja se kirvelsi.
“Nyt riitti, molemmat!” Tiikerituli sanoi topakasti ja huiskautti häntäänsä. Molemmat oppilaat vaikenivat. Aurinkotassu katsoi Tiikeritulta silmiin peläten, että saisi rangaistuksen. Haavat Aurinkotassun selässä ja vatsassa olivat alkaneet vuotaa verta turkin lävitse, mutta Aurinkotassu ei suostunut näyttämään kipuaan.


Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

17.10.2018 10:43
Aurinkotassu hyökkäsi nopeammin kuin Kipinätassu oli olettanut, mutta kolli ei antanut sen hämäännyttää. Hän tarrautui nopeasti naaraaseen ja kiepsahti ympäri yrittäen rusentaa tämän alleen. Mutta naaras olikin nopea, ja livahti kollin käpälistä. Liike ei onnistunut. Kipinätassu nousi sadatellen ylös. Hän oletti, että he yrittäisivät pian uudelleen Tiikeritulen käskystä, mutta kokematon oppilas hyökkäsikin uudelleen. Mitä tämä oikein ajatteli? Että he olivat oikeassa taistelutilanteessa? Aurinkotassu loikkasi kollia kohti. Sillä sekunnilla, kun Aurinkotassu laskeutui kollin lavoille, tämä kiepahti nopeasti ympäri niin, että Aurinkotassu putosi kollin päältä. Vaikka tämä oli vain harjoitusta, eikä heidän olisi pitänyt jatkaa tappelemista, Kipinätassun itsepuolustusvaisto heräsi. Sitten Kipinätassu yritti iskeä tätä tassullaan, mutta naaras oli nopea ja kiepsahti pois osuma-alueelta. Nopeasti naaras taas syöksähti kollia kohti. Tällä kertaa kolli painautui salamannopeasti maahan, niin että Aurinkotassu loikkasi tämän ylitse. Naaraan ollessa hänen yläpuolellaan, kolli käännähti oikean kylkensä kautta ympäri ja sivalsi naaraan vatsaa, iskien niin kovaa, että naaras putosi kesken loikan. Aurinkotassu nousi kiroten ylös, katsoen vihaisesti Kipinätassua. Kolli oli valmis uuteen hyökkäykseen. Kipinätassu oletti Aurinkotassun hyppäävän uudelleen, mutta tämä iskikin kollin kuonoa käpälällään. Tavallinen liike, mutta Kipinätassu ei ollut sitä osannut odottaa. Kolli yllättyi iskusta, mutta naaraan ollessa kahdella tassulla, hän syöksyi tätä päin ja pukkaisi hänet päällään kumoon. Sitten hän loikkasi naaraan päälle, otti vahvan otteen tämän niskasta hampaillaan, ja painoi hänet maahan. Aurinkotassu yritti huitoa tätä käpälillään ja kääntyä ympäri, mutta Kipinätassun ote piti. Hän takajalallaan potkaisi naaraan selkää pitääkseen tätä paikallaan. Sitten kolli käänsi katseensa mestariinsa, joka nyökkäsi sen merkiksi, että ensimmäinen erä olisi suoritettu.

Kipinätassu irroitti otteensa nuoresta oppilaasta, ja astui sivummalle. Hän oli käyttänyt harjoituksessa kierähdysliikettä, jonka Tiikerituli oli juuri opettanut hänelle. Tavallisetkin soturit käyttivät usein kierähdysliikettä, jos he olivat nopeita. Mutta Liekkikynsien kierähdysliikkeeseen oli sovellettu tavanomaista liikettä, kyyristys alkuun ja puoliraasto vatsaan. Pieni jomotus kuonossa häiritsi kollin keskittymistä, mutta isku oli ollut enemmän nöyryyttävä kuin kivulias. Hänen olisi pitänyt aavistaa naaraan isku! Kuka nyt kolmatta kertaa enää syöksyisi?
Hänen teki mieli tuhahtaa jotain epäkunnioittavaa naaraalle, muttei hän aikonut sanoa mitään ennen kuin hänen mestarinsa oli puhunut. Kipinätassu käänsi katseensa mestariinsa, odottaen kuulevansa Tiikeritulelta palautetta. Häntä hävetti, ettei hän ollut lopettanut tappelemista, mutta ei se hänen vikansa ollut, vaan Aurinkotassun! Mutta Tiikerituli ei ollut sanonut heille mitään, vaan seurannut tappelua tarkkaavaisesti.

//EE tai Halla?

Nimi: Tiikerituli - Roihuklaani (EE)

14.10.2018 16:14
Tiikerituli heräsi omassa sammalpedissään soturienpesästä. Kokoontuminen oli mennyt hyvin ja Kipinätassukin oli käyttäytynyt. Toivottavasti oppilas ei olisi liian ärtynyt mestarinsa käyttäytymisestä. Kolli oli ollut hyvin jännittynyt kokoontumisesta, eikä ehkä ollut ajatellut nuoremman tunteita. Verkkaisesti tummanruskeaturkkinen suki karvansa ja käveli kauniiseen aamuilmaan. Riekkomarja ja Kielokäpälä istuskelivat aukiolla ja puhuivat hiljaisesti. Punaruskealaikkuinen oli ilmeisesti aina ollut läheinen sokean soturin kanssa. Olihan se surullista, että noin nuori kissa oli joutunut siirtymään klaaninvanhimpiin. Riekkomarja käänsi vihreät silmänsä Liekkikynteen hymyillen ja nyökkäsi hänelle. Tiikerituli palautti eleen ja haki saaliskasasta hiiren. Se oli hieman nahkea, koska uutta riistaa ei oltu ehditty vielä hankkia. Raitaturkki tassutti hiukan arasti Riekkomarjan luokse ja kysyi katseellaan lupaa liittyä seuraan. Naaras hymyili kauniisti ja nyökkäsi myöntävästi.
”Tietysti saat liittyä seuraamme. Olimme juuri puhumassa tavoista, joilla Kielokäpälä voisi osallistua klaanielämään”, laikkuturkkinen maukui ja mustavalkoinen kissa nyökkäsi.
”No sehän… on hienoa”, Tiikerituli soperteli hiljaa ja puraisi ensimmäisen palan hiirtänsä. Aurinkotassu tuli ulos oppilaidenpesästä, ärtyneen näköinen Kipinätassu kannoillaan. Oranssiraidallinen yritti kovasti tehdä kontaktia vanhemman oppilaan kanssa, mutta kolli käyttäytyi kuin joku olisi tehnyt tarpeensa hänen tuoresaaliiseensa. Liekkikynsi murahti oppilaansa käytökselle ja oli jo nousemassa läksyttämään tuota, mutta pentutarhasta kuului kolvia vihlova mouru.

Ilmeisesti kaksi pientä pentua olivat menehtyneet edellisenä yönä. Tummanruskea käänsi siniset silmänsä Mustakäpälään, joka ilmeisesti kirosi kuolleita ja eläviä, jokaista maanpäällä kerran elänyttä olentoa. Lummekukka vain itki suruansa, muttei Liekkikynsi kuningatarta syyttänyt. Tästä alkaisi tumma matka Roihuklaanille. Toivottavasti edes Lieskalaulu pystyisi pelastamaan Haukkapennun. Muuten Mustakäpälän ja Lummekukan elämät olisivat palasina. Tiikerituli näytti selvästi surulliselta, mutta käveli suurikokoisen mustan kollin luokse.
”Voin pitää oppilaiden harjoitustuokion”, kolli maukui hiljaa ja rauhallisesti. Mustakäpälä nyökkäsi vaisusti ja tassutti kumppaninsa luo.

”Kipinätassu, elämässä tapahtuu hirveitä asioita, mutta niiden yli täytyy päästä”, mestari maukui toiselle, mutta tunsi, että vaikka kellanpunainen oli kääntynyt häneen päin, ei tuo kuullut mitään hänen sanoistaan. He kuitenkin astelivat leirin sisäänkäynnille odottamaan. Aurinkotassu tuli pian ja he aloittivat matkansa harjoituspaikalle. Matkasta Tiikeritulella ei ollut mitään erikoista ajateltavaa, vain opetuksen suunnitelua.
***
Alta aikayksikön he olivat perillä ja Tiikerituli asettui aukiolle.
”Aloitetaan helposta liikkeestä, sillä Aurinkotassu on vielä aloittelija", mestari maukui keskittyneesti. Sitten kolli viittoi Kipinätassulle ja kuiskasi liikkeen, jonka he näyttäisivät. Nuorempi kolli ponkaisi tummanruskean selkään ja Liekkikynsi kääntyi välittömästi rusentaakseen vastustajansa. Nopeasti Tiikerituli nousi ylös ja auttoi myös Kipinätassun pois altaan.
”Aurinkotassu, hyppää sinä Kipinätassun selkään, sillä olet pienempi. Tätä liikettä ei voi käyttää paljon isompaa kissaa vastaan, joten emme ole voineet harjoitella sitä juurikaan edes Kipinätassun kanssa, koska ei ole ollut muita oppilaita”, sinisilmäinen maukui ja nopeasti, ehkä huomaamattomasti astui aukion reunaan.
”Voitte aloittaa.”
Aurinkotassu ei odottanut sydämenlyöntiäkään ja hyppäsi samalla hetkellä, kun aurinko venytti säteitään tuon turkkiin. Olikohan oranssiraidallinen suunnitellut tuon? Jos oli, se oli todella hyvä taktiikka sinänsä, vaikkei vastustajan häikäistymisestä ollut takeita. Kyllä se oli kuitenkin Liekkikynnen arvoista ajattelua, vaikkakin monet unohtivat taistelijoiden ajattelevaisen puolen. Tai sitten kaikki oli vain sattumaa ja aurinko oli tullut juuri ajoissa kuvioihin. Kiinnostuneena harjoitustaistelun kulusta Tiikerituli jäi vakavasti tarkkailemaan oppilaita.

//Fiery tai Halla?

Nimi: Athena - Nemon lauma (EE)

11.10.2018 16:26
Athena hämmentyi hetkeksi, kun Nemo tuli hänen lähelleen ja veti kyntensä esiin. Oliko kolli tappamassa hänet? Onneksi hiilenharmaa ehti selventää asiaa, ennen kuin naaras ehti puolustaa itseään. Pistävä viilto tuntui mustassa lavassa ja Athena nyökkäsi Nemolle neutraalisti, keltaisten silmien paljastaen kuitenkin määrätietoisuuden. Halo asteli hiilenharmaan kollin tilalle ja kertoi hänelle tehtävät, joita naaraan pitäisi tehdä. Kaikki kuulostivat todella raskailta töiltä, mutta pikimusta oli päättänyt nousta asteikolla. Athena ei kuunnellut kullanväristä kollia juurikaan, mutta tajusi, että vain taistelemalla pystyisi kohoamaan. Halo onneksi lähti nopeasti ja muutamat kissat, ehkä toiset työläiset lähestyivät häntä. He eivät näyttäneet ystävällisiltä, mutta eivät myöskään yhtä ylimielisiltä kuin muut.
”Tervetuloa Athena. Minä olen Ruuti, ja hän on Lilo”, tummanharmaa, pienikokoinen naaras maukui ja vaaleaturkkinen naaras nyökkäsi hänelle.
”Mukavaa tavata”, Athena maukui heille, ei millään erityisellä äänensävyllä. Lilo näytti hillitysti innokkaammalta ja naaras arvasi tuon olevan entinen kotikisu. Ruuti kuitenkin katsoi tulokasta kylmemmin.
”Sanotaan tämä nyt suoraan. Me emme ole sinun ystäviäsi, joten älä yritä mitään. Tule, näytämme paikan, jossa me nukumme”, tummanharmaa maukui ja kääntyi kannoiltaan, kohti yhtä laatikoista. Lilo seurasi toista ja Athena tassutti uteliaasti heidän perässään. Laatikko ei ollut hirveän iso, mutta sinne mahtui hyvin yksi kissa niin, ettei kukaan koskettanut toisiaan.
”Ei sinun pakko ole täällä nukkua, mutta muuten sinun täytyy etsiä oma laatikko itsellesi”, Lilo maukui ja osoitti sitten paikan, joka oli vapaana.
”Tietysti voin nukkua täällä”, Athena maukui viileästi ja istui sitten paikalleen, nuolaisten veristä lapaansa. Veren maku oli rautainen, ja selittämättömällä tavalla tuttu. Naaras hymyili itsekseen ja vannoi, että hänestä tulisi jotain erityistä. Nemo ei tulisi pettymään häneen.

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

09.10.2018 17:35
Nemo nyökkäsi tyytyväisenä naaraan sanoille. Ei ollut hänen tapaistaan olla tällaisella tuulella, suhtautua kissoihin tällaisella tavalla. Mutta hän näki, että leijonanaaraasta oli tulossa jotain. Jotain erilaista.
Hän astui alas laatikon päältä ja nosti tassuaan, paljastaen kyntensä.
"Lauman tapa vain, ei mitään henkilökohtaista", Nemo maukaisi, viestittäen katseellaan naaralle että kannattaisi pysyä paikallaan. Nopealla ja siistillä sivalluksella kolli viilsi yhden selkeän viivan naaraan vasempaan lapaan. Siitä alkoi valumaan verta, mutta ei paljoa. Jäljen tulisi näkyä naaraan loppuelämän ajan.
"Ole tervehditty, työläinen", Nemo maukaisi kasvoillaan pieni, viileä hymy. Hänen katseensa kohtasivat naaraan liekehtivät silmät.
Sitten Nemo astui taaksepäin, ja katsoi merkitsevästi Haloon, joka oli seurannut tilaisuutta tarkkaavaisena. Kolli ymmärsi heti, ja astui Athenan luokse, kertoakseen hänelle hänen uudet tehtävänsä, ja lauman tapoja. Nemo tiesi naaraan silmistä, että hän halusi, ja hänestä tulisi jotain suurempaa kuin työläinen. Seuraavaksi Halo kertoikin, miten arvoasteikolla voi kohota. Sitten kullanvärinen kolli tuli istumaan Nemon viereen, jättäen Athenan. Muutama työläinen tuli puhumaan Athenalle, kun muut, arvossa korkeammat kissat ylimielisesti mulkoillen lähtivät jatkamaan töitään.
"Nemo, oletko varma tästä naaraasta? Minusta hän on jokseenkin epäilyttävä. En pidä hänen asenteestaan lainkaan", Halo kuiskasi hiljaa.
Nemo naurahti pienesti. "Olen varma. Ja saa nähdä, mitä tästä leijonanaaraasta tulee."

//EE?

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

07.10.2018 12:00
Halon tympeä käsky sai naaraan sihahtamaan. Ja miksei kolli voinut päästää häntä Nemon lähelle? Osasihan Nemo puolustaa itseään. Pitkän matkan aikana Athena katseli ympärilleen. Näillä kaduilla hän ei ollut uskaltanut kulkea, lauman vihan pelosta. Nyt ne tuntuivat enemmän kutsuvilta kuin luotaantyöntäviltä. Halo mulkoili naarasta vähän väliä, ja Nemo ei vilkaissut taakseen kertaakaan. Täällä ei taidettu tuntea sanaa vieraanvaraisuus. Ei sillä, ettei Athenaa haitannut, mutta hän olisi halunnut jostain syystä puhua enemmän hiilenharmaalle kollille. Tuo oli vain jollain kierolla tavalla kiehtova. Ryhmä kissoja tuli heitä vastaan ja tummanharmaa naaras kumarsi välittömästi. Athena vain katsoi Eurukseksi nimettyä kissaa halveksivasti. Kuuluisiko tuon mielestä kaikki tieto hänelle? Nemo kuitenkin laittoi naaraan aisoihin ja Athena hymyili hieman. He saapuivat aukiolle, jolloin naaras huokaisi haltioissaan. Hän ei ollut tuntenut oloaan näin kotoisaksi sitten syntymäkodin.

Nemo ponkaisi erään laatikon päälle ja pyysi laumalaisia sanomaan ystävälliset tervehdykset. Ainut, mitä hän sai, oli mulkaisuja ja sähähdyksiä. Athena kuitenkin vain seisoi ylpeänä ja kuunteli, kun Nemo kysyi häneltä sitovan kysymyksen.
”Haluaisin ensin sanoa, että on kunnia olla kaikkien teidän luona”, mustaturkkinen maukui maireasti ja kuuli sähähdyksen, ja Halo ilmeisesti murisi hiljaa.
”Ja teidän ei tarvitse pitää minusta, mutta tämä on mitä haluan”, Athena naukui kuuluvasti ja katsoi ympäri aukiota, nähden muutamia kissoja, jotka näyttivät kaikki vihamielisiltä. Hetken naaras halusi pitää hiljaisuutta yllä ja käänsi keltaiset silmänsä kohti Nemoa, katsoen kollia syvälle jäänsinisiin silmiin. Keltaiset liekit kasvoivat kasvamistaan, mutta ne eivät olleet enää kylmän raivokkaita, vaan niissä oli erilaista lämpöä.
”Kerran laumalainen, aina laumalainen”, Athena maukui varmasti ja hymyili Nemolle.

//Fiery?

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

06.10.2018 22:31
Kolli katseli Athenan puhumista pää kallellaan. Halo tuhahti turhautuneena, sen merkiksi, ettei pitänyt naaraasta. Naaras oli ottanut katsekontaktia vain Nemoon, eikä ollut millänsäkään Halosta. Mutta ei kollia Halon mielipide kiinnostanut. Hän piti tästä naaraasta. Hän väläytti Athenalle vinon hymyn.
"Aika hyvä", hän puuskahti naurahtaen, ja kääntyikin siinä samassa ja lähti kävelemään pois kujalta. Halo tiesikin jo suoraan mitä tuo tarkoitti, ainakin syvästä huokauksesta päätellen.
"Tule", Halo murahti naaraalle takanaan. Nemo kumminkin kuuli, ettei Halo päästänyt naarasta aivan kollin selustaan. Se oli uskollinen ele, mutta ei Nemo sellaisia tarvinnut.

Kissakolmikko käveli pitkän matkaa, katujen poikki, ukkospolkujen yli, ja Nemo ehti huomata Arinkokissan viiksien pilkahtelevan rakennusten takaa. Aamun viileä ilma oli kosteaa, ja hengittäessään ulos Nemo huomasi höyryn nousevan ilmaan. He astelivatkin pian tuttujen katujen poikki. Tummanharmaa partioija tuli joukkiota vastaan, ja heti Nemon nähdessään hän kumarsi. Sitten hän nousi, ja iski silmänsä Athenaan.
"Kuka hän on?" naaras kysyi tivaten.
"Luuletko, että se kuuluu sinulle Eurus?" Nemo kysyi kylmästi väläyttäen tälle hampaitaan. Naaras vinkaisi, ja kyyristyi pahoittelevasti häntä koipien välissä.
Kissakolmikko jatkoi matkaa. Nemo ei vilkaissutkaan taakseen Athenaan, vaan antoi Halon huolehtia tästä. Pian tuttu kujan päässä oleva aukio paistoikin silmään. Kissat olivat kasanneet pahvilaatikoista itselleen pesiä, täyttäneet ne kaikella pehmeällä. Kaluttuja luita lojui maassa, ja jokunen höyhen. Vanhoja kaksijalkojen tavaroita lojui siellä täällä. Nemo loikkasi erään laatikon päälle.
"Lauma! Tänään olemme saamassa uuden jäsenen. Sanokaapa kaikki ystävällisesti hei Athenalle", Nemo maukui kuuluvasti. Kymmenet silmäparit kiinnittyivät naaraaseen. Jotkut mulkoilivat tätä, muutama sähisi. Kaikki olivat varuillaan.
Nemo käänsi katseensa Athenaan.
"No, leijona? Sanoit että olisin loppujen lopuksi kiitollinen että olisit laumassani. Siihen tarvitaan jo paljon. Aiotko kokeilla?" Nemo maukaisi, katsoen naarasta silmiin.
"Aiotko vannoa verivalasi? Kerran laumalainen, aina laumalainen", hiilenharmaa kolli kysyi kysymyksen, jonka hän oli kysynyt jokaiselta laumaan koskaan liittyneeltä kissalta.
Laumaan liittyneen olisi aloitettava pohjalta. Jotkut nousevat, jotkut jäävät pohjalle ikuisesti. Saa nähdä, olisiko tästä leijonanaaraasta mihinkään.

//EE?

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

06.10.2018 20:52
Athena hymähti suurimaineisen kissan sanoista. Vai että tuo ajatteli ettei Athena ollut avuton. Vaikuttavia sanoja. Kollilla oli aivan yhtä hyvät puhumistaidot kuin taistelutaidotkin ja se vaikutti naarasta. Ei kaikille oltu suotu molempia, kuten Athenalle oli tehty. Mutta ainakaan tuota pikimustaa ei niin vain huijattaisi. Mustaturkkisen kasvoille nousi vieno hymy, kun hän kuuli Thánatoksen oikean nimen. Nemo oli hänen mielestään söötti nimi. Halo tuli naaraan eteen kertomaan laumasta ja kuinka siitä ei pääsisi eroon. Athena nousi seisomaan ja yritti tehdä katsekontaktia Nemon kanssa.
”Tämä lauma kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisin tulla katsomaan. Ja jos en pidä siitä, annan teidän mielelläni tappaa minut. Ei minulla muutakaan tekemistä täällä kaupungissa. Sanoisin, että jos saatte uskollisuuteni, todellakin saatte sen. Suorastaan taitaisin luovuttaa sen teille, tai sinulle, Nemo. Jos sen saat, voin taata elämälläni, että tulen tekemään mitä tahansa takiasi. Kunhan vain saan tuntea koston verisen tunteen kynsissäni. Loppuelämän valan olen kai tässä vannomassa. Loppujen lopuksi taidatte olla kiitollisia läsnäolostani laumassanne", hän maukui suoraan hiilenharmaalle kollille, sivuuttaen toisen kollin uhkailun.
”No, mitä sanot? Aiotteko tappaa minut, vai viedä minut leiriinne?” Athena maukui kysyvällä, mutta pisteliäällä äänensävyllä. Jos kaikki tämä ei vaikuttanut kolleja, naaras ottaisi mielellään pienen ottelun Halon tai Nemon kanssa, vaikka elämän ja kuoleman uhalla.

//Fiery?

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

06.10.2018 13:29
Nemo oli tyytyväinen, että naaras tunnisti hänet. Thánatos, tappaja. Nemo piti siitä nimestä. Athena oli selvästi kuullut Nemosta kulkukissoilta ja kotikisuilta. Kolli katseli tarkkaavaisesti naarasta, joka käyttäyti erittäin fiksusti vaaran edessä. Hänellä oli selvästi sana hallussa. Silti tämän silmistä näkyi, että hän halusi jotain.

"Emme tietenkään anna avuttomille kulkukissoille sijaa luonamme", hiilenharmaa kolli maukaisi tyynesti. Halo jännitti lihaksensa Nemon vierellä, valmiina toimimaan johtajansa käskystä.
"Mutta et ole avuton, leijona. Tiedät sen itsekin", Nemo totesi kallistaen päätään ja katsoen Athenaksi esittäytynyttä naarasta, antaen silmiensä kaveta viiruiksi.
Nemo silmäili naaraan hyötyjä. Naaras oli nopea liikkeissään. Hän oli hyvä puhuja. Voimakkaat kynnet kuvastivat puolustuskykyä. Ja taistelun palo silmissä, hän oli selvästi hyödyllistä ja rohkeaa tyyppiä. Lisäksi nuo lumoavasti tanssahtelevat liekit silmien perällä...

"Nemo, miten on?" Halo kysyi nopeasti.
"Minusta tässä leijonanaaraassa on sitä jotain. Hyväksyn."
Halo nyökkäsi, ja rentoutti lihaksiaan, mutta pysyi yhä tarkkaavaisena. Hän asteli aivan Athenan eteen.
"Nemo on antanut suostumuksensa. Mutta emme sinua pakota mihinkään, emme tietenkään. Saat aivan itse valita. Voimme ottaa sinut lauman jäseneksi, sisareksemme, tai kohdella sinua tunkeilijana, ja tappaa sinut", Halo murisi hiljaa.
"Laumaan otetaan vain harvat ja valitut, ja sitä kuuluisi palvella kunnialla. Se tarkoittaisi myös uskollisuutta loppuelämäsi ajaksi."
"Muista, että jos yrität paeta, lauma löytää sinut. Se ei lopeta etsimistä ennen kuin se sinut löytää", Halo murisi katsoen naarasta silmiin, pörhistäen karvojaan näyttääkseen uhkaavalta.
Nemo puristeli pikimustia kynsiään ukkospolun pintaan. Hän tarkkaili Athenan reaktiota, tämän vastausta. Vastaus määrittelisi, jäisikö naaras henkiin vai ei.

//EE?

Nimi: Okakukka - Lumiklaani (Aoki)

05.10.2018 20:16
Okakukka palasi hetki sitten yrttienkeruu lenkiltä emonsa sekä Myrskykarvan kanssa. Molemmat soturit olivat napanneet pari lintua yhdessä matkan aikana. Parantaja tosin meinasi säikäyttää molemmat saaliit matkoihinsa äänekkäillä lörpötyksillään. Myrkykarva oli murahtanut tuosta nuorelle parantajalle, mutta tuo ei ollut ottanut sanoja kuuleviin korviin vaan puhunut soturin päälle. Jopa Päivänkuiske oli näyttänyt hieman vaivaantuneelta.
Tällä hetkellä kolli lajitteli yrttisaaliitaan kasoihin. Okakukka oli löytänyt yllättävän monta yrttiä olosuhteisiin verrattuna, ja hän oli hyvin ylpeä itsestään. Kolli päästi hilpeän kehräyksen. Mikään ei voisi pilata hänen korkeaa itsetuntoa.
Siirrellessään vihertäviä yrttejä muiden sekaan parantaja antoi ajatuksensa lipua takaisin kokoontumiseen, josta on ollut jo hetki. Kolli itse oli hivuttautunut välittömästi muiden parantajien seuraan, joilla oli jo keskustelu käynnissä. Hän ei ollut juurikaan keskittynyt keskusteluun, sillä hän oli mieluummin tiiraillut kissajoukkoa. Hän ei ollut nähnyt vilahdustakaan kissasta, joka olisi ollut häntä komeampi, tietenkään. Parantaja päästi omahyväisen tuhahduksen. Mitäköhän se linnun rääkäys meinasi? Kissajoukko oli näyttänyt säikähtäneeltä.

Okakukka palasi nykyhetkeen kuullessaan jonkun huutelevan häntä pesän suulta. Kolli kääntyi ympäri ja huomasi Liljatuulen, mustavalkokirjavan kuningattaren.
”Koivuhiiren synnytys alkaa”, naaras kertoi nopeasti. Okakukan kasvoille liukui pienoinen hermostus. Hän ei juurikaan pitänyt synnytyksistä, ne hirvittivät häntä. Se oli naaraiden puuhaa, ei ne hänelle kuuluneet. Voisikohan itse Liljatuuli auttaa synnytyksessä? Hänellähän on pentuja.
”Öh, tulen pian”, parantaja kuitenkin naukaisi hermostuneena. Miksi hän olikaan parantaja?

Hetken päästä kolli seisoi lyhyillä raajoillaan pentutarhan edustalla. Muut pennut oltiin häädetty pihalle, jotteivat nuo häiritsisi synnytystä.
”Koivuhiiri?” Okakukka huhuili naaraan nimeä varmistaakseen oliko tuo valmis hänen tuloon. Hetken päästä naaras vastasi.
”Tule sisään vain Okakukka.” Kyseinen kolli puski tiensä pimeään pesään ja vilkuili ympärilleen. Synnyttävä naaras vaikersi kyljellään, kun taas hänen ystävänsä Liljatuuli pysyi tuon lähettyvillä. Uusi vaikerruksen aalto sai Okakukan siirtymään Koivuhiiren vierelle ja koskettelemaan tuon vatsaa. Naaraan synnytys oli tosiian alkanut. Kolli vilkuili ympärilleen ja muisti yrtit. Hiirenpapanat! Hän oli ilmeisesti jättänyt yrtit pesäänsä.
Okakukka nojautui toisen kuningattaren puoleen.
”Pidä Koivuhiirelle seuraa ja rauhoittele häntä. Käyn hakemassa yrtit”, kolli supatti ennen kuin pyyhälsi pois pesästä. Miksi hän olikin niin huonomuistinen! Kolli tunkeutui pesäänsä ja kaivoi esiin tarvittavat yrtit. Ihme kuin ihme hän muisti oikeat yrtit. Matkalla takaisin pentutarhaan kolli nappasi oksan maasta. Synnyttävä kuningatar saattaisi tarvita tuota. Astuessaan pesään hän kiiruhti Koivuhiiren vierelle välittömästi. Naaraan vierellä istui Liljatuuli, joka piteli huohottavan naaraan tassua.
”Eli. Luulen, että sinulle syntyy kaksi pentua, vatsan liikkeiden perusteella. Ota tämä keppi hampaittesi väliin ja voit purra sitä sitten jos sattuu", kolli naukaisi tunnusteltuaan kuningattaren vatsaa hetkisen. Häntä hermostutti, ja se varmasti kuuluikin hänen äänessään. Hänen karvojaan kihelmöi ja tassuja tärisitytti. Kolli kuitenkin siirtyi parempaan paikkaan, jossa hän voisi avustaa synnyttävää naarasta. Hän piti tassunsa naaraan vatsaa vasten, jotta hän tietäisi milloin naaras koki supistuksen.

Synnytys oli onneksi pian ohitse. Kuolemalta oltiin vältytty, mutta olihan Koivuhiiri kuitenkin vahva ja terve naaras. Pennutkin vaikuttivat terveiltä. Annettuaan ohjeet kolli kiiruhti pois pesästä. Aukio oli rauhallinen. Jotkut soturit olivat viihdyttämässä pentuja, jotka oltiin ajettu pihalle pesästä. Useat kissat tiiruilivat uteliaasti pesää päin ja pian itse parantajaan.
”Kaksi tervettä naaraspentua”, parantaja kertoi pikaisesti klaanille. Kolli toivoi hartaasti,ettei hänen ei tarvitsisi hoitaa synnytyksiä hetkeen.

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

04.10.2018 22:09
Athena ei sietänyt pienen kollin viileää jutustelua. Vai että halusi kolli hänen pulunsa? Ei ikinä. Naaras syöksähti eteenpäin, mutta tunsi tönäyksen kyljessään. Suurikokoisempi vaaleankellanpunainen kolli kiersi pienemmän viereen ja he tuntuivat supattavan keskenään. Athena ravasi edestakaisin heidän edessään ja sihisi hiljaa. Jostain syystä 'leijona'-nimitys sai naaraan huomion ja jokin syttyi hänen mustassa sydämessään. Kuitenkin raivon tuli leiskui keltaisissa silmissä ja hän oli valmiudessa taistoon, jos tilanne kallistuisi siihen päin. Hän siis tosiaan oli Lauman reviirillä. Tätä hän oli etsinyt jo kauan, selittämättömän kuuluvuuden tunteen takia. Jos tuo hiilenharmaa kolli oli Thánatos, olisi tilanne joko hyvin vaarallinen tai hyvä tilaisuus liittyä heidän matkaansa. Mutta pikimusta Athena ei aikonut niin vain näyttää halukkuuttaan. Kollin täytyisi haluta naaras laumaansa, ei vain kokeilla sopisiko pikimusta kuvioihin. Uhmakkaasti Athena kääntyi Thánatoksen ja Halon puoleen ja sähisi hampaat paljastettuina:
”No niin. Taidat sitten olla suuri Thánatos. Sanoisin, että mukava tavata, mutta ihmettelen, miksette ole jo tappanut minua. Tulkaa vain, en minä kuolemaa pelkää. Olen valmis taistelemaan loppuun asti. Mikä pidättelee teitä surmaamasta pientä Athenaa? Olenhan vain laiha kulkukissa, en minkään arvoinen!” Sitten naaras istui sievästi aloilleen, räpyttäen kauniisti keltaisia silmiään, joiden perukoilla liekit vielä tanssahtelivat.
”Tai ehkä haluaisitte antaa avuttomalle naaraalle yösijan. Niin, ehkä te sitä haluatte”, maukui Athena hunajaisimmalla äänellään ja yritti käyttää hyväkseen ovelia suostuttelutaitojaan. Jos se ei tepsisi kolleihin, niin ainakin he näkisivät mihin mustaturkkinen pystyi.

//Fiery?

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

04.10.2018 21:12
Tummaturkkinen kolli naurahti pilkallisesti.
"Rauhoitupa nyt. Muriset kuin leijona."
"Ja...jos et ole sattumoisin huomannut, olet laumani reviirillä, jonne ei niin sanotusti ole asiaa."
Puhuessaan naaras käänsi suuret, keltaiset silmänsä tiukasti Nemoon päin. Tämän silmissä pystyi näkemään tanssivan tulen. Nemolle tapahtui jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Hän menetti itsensä hallinnan hetkeksi. Hän menetti ajantajuntansa sekunnin murto-osan ajaksi. Jotenkin katsoessaan silmissä roihuavaa tulta, hän lumoutui tulesta hetkiseksi. Sitten hän räpäytti silmiään ja palasi ennalleen. Mutta jokin tässä naaraassa jäi hänen mieleensä. Jokin naaraassa kiinnosti häntä. Kollin katse kiinnittyi vuorostaan varuillaan olevan naaraan suussa roikkuvaan pulun raatoon. Ei häntä kaluttu raato kiinnostanut. Kylmä aika ei ollut koittanut vielä, ja kyllä hänen laumansa vielä muutakin ruokaa löytäisivät. Hän ei vain sietänyt, että hänen reviiriltään varastettiin ruokaa. Mutta hän tahtoi testata naarasta hieman.
"Vai sitä ihan saalistetaan täällä?" Nemo kysyi kylmän viileästi. "Kyllä minullekin kelpaisi. Ja, koska oikeastaan olet minun reviirilläni, tuo pulu kuuluu minulle...", kolli ehti aloittaa, kun naaras salamannopeasti oli käymässä tähän kiinni. Nemo ei hätkähtänytkään, ja ennen kuin naaraan kynnet iskivät Nemon rintaan, Halo oli syöksynyt varjoista ja tönäissyt naaraan kauemmas. Veli kiersi hitaasti Nemon viereen pitäen katseensa tiukasti naaraassa. Nemo piti katseensa myös naaraassa. Naaraan käytös oli pelotonta, ja hänen liikkeensä olivat ihailtavan nopeita. Paljon parempia, kuin monien hänen laumalaistensa...
"Kuules leijona. Ei kurkkuun kiinni tarvitse käydä. Ja muutenkin, jos haastaisit minut, et selviäisi hengissä, joten ole varuillasi. Halo pelasti henkesi", Nemo maukui hieman uhkaavaan sävyyn.
Halo piti katseensa yhä tiukasti naaraassa, mutta maukaisi samalla Nemolle hiljaa: "Miksi emme jo tapa häntä?"
Nemo oli hetken hiljaa, ja Halo tulkkasi sen vastaukseksi. "Arvio?"
"Tarkkailtava, lupaava", Nemo maukui hiljaa heilauttaen häntäänsä. Halo nyökkäsi, mutta näytti epäluuloiselta naarasta kohtaan.

//EE? Vähä tönkköö :/

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

04.10.2018 20:01
Athena pureskeli ensimmäisiä pulunpaloja. Yhtäkkiä naaras huomasi pienikokoisen kollin kävelevän keskelle tietä. Oliko kissa hullu? Hirviöt tulisivat varmasti! Varovasti pikimustaturkkinen piilotti linnun seinän viereen ja tassutti pois varjosta. Yksi harmaa sulka oli tarttunut toiseen takajalkaan ja kulkukissa ravisti sen nopeasti pois. Höyhen voisi paljastaa saaliin, eikä Athena halunnut luopua ruoastaan. Hiilenharmaa kolli käyttäytyi miltei liian rauhallisesti ja se sai naaraan puolustus kannalle.
”Ja mitä se sinua liikuttaisi? Minulla on oikeus kulkea täällä, oikeus saalistaa täällä”, Athena sähisi ja oli mainitsemassa kollin koosta ja siihen liittyvästä taistelutaidosta, mutta mustaturkki tiesi omasta taidostaan. Kissan koko ei määrittäisi heidän taitojaan. Hän tuijotti jäänsinisiin silmiin omilla keltaisillaan ja siristi silmiään, pörhistäen turkkiaan. Tuollainen pieni kissa ei kulkisi yksin vaarallisilla kujilla. Jossain täytyisi olla toinen. Hetken ajan Athena vain keskittyi kuuntelemaan ja saattoi tuntea hiljaisia käpälänaskelia takaansa.
”Toit jonkun muunkin! Arvasin!” kulkukissa sähisi ja muisti taas saaliinsa.
”Ruokani!” Athena huudahti ja salamannopeasti veti kätköistä pulunsa. Nämä kissat eivät veisi mitään naaraalta. Uhkailevasti mustaturkki sihisi hampaidensa välistä ja väläytti neulanteräviä kynsiään. Ruoskamainen häntä halkoi ilmaa ja keltaisissa silmissä paistoi raivo. Raivo omia tunkeilijoitaan vastaan.

//Fiery?

Nimi: Koivuhiiri - Lumiklaani (NPC)

04.10.2018 19:23
Koivuhiiri makasi makuualusellaan Lumiklaanin pentutarhassa ja huohotti. Hän tunsi synnytyksensä alkaneen ja päästi inahduksen. Mustapennun pää nousi unisena kerältä ja sitten ymmärrys syttyi pennun sinisiin silmiin. Pikkuinen naaras tökki sisartaan Lumikkopentua ja selitti tilanteen nopeasti tuolle. He kipittivät nopeasti ulos ja Koivuhiiri kääntyi Vesipennun puoleen. Kolli oli pian oppilasikäinen ja naaraan ystävä Liljatuuli muuttaisi pois pentutarhasta, jonne kuningatar jäisi Mustapennun ja Lumikkopennun, ja tietysti omien pikkuistensa kanssa.
”Koivuhiiri?” kysyi ääni pesän ulkopuolelta.
”Tule sisään vain Okakukka”, naaras maukui ja puri hammasta viiltävästä kivusta. Parantaja työntyi nopeasti sisään ja katsoi vain Koivuhiirtä hetken. Uusi kipuaalto ja vaikerrus saivat kolliin liikettä ja tuo koetti hänen vatsaansa hellästi tassullansa. Sitten Okakukka supatti Liljatuulelle, joka tuli pitämään synnyttävän kuningattaren tassusta. Parantaja itse pyyhälsi varmaankin omalle pesälleen ja palasi hetken päästä eri yrttien kanssa.
”Eli. Luulen, että sinulle syntyy kaksi pentua, vatsan liikkeiden perusteella. Ota tämä keppi hampaittesi väliin ja voit purra sitä sitten jos sattuu", oranssiraitainen kolli maukui hieman hermostus äänessään kuuluen. Koivuhiiri nyökkäsi ja otti oksan suuhunsa. Kipu vain kasvoi, mutta Liljatuulen läsnäolo sai naaraan rauhoittumaan. Ystävä kuiski lohduttavia ja kannustavia asioita.
”Ensimmäinen tulee", Okakukan etäinen ääni kaikui vaaleanharmaan korvissa, mutta hän oli tuntenut sen jo suurempana kipuna kuin hän oli koskaan tuntenut. Koivuhiiri jännitti koko kehonsa ja tunsi märän mytyn luiskahtavan jalkansa vierestä. Tuska helpotti ja etäinen hihkaisu kantautui hänen korviinsa:
”Terve naaras!” Naaraan katse oli sumea, mutta hän saattoi erottaa pennun, jonka Okakukka ojensi Liljatuulelle. Mustavalkokirjava vanhempi naaras alkoi nuolemaan pentua nopeasti vastakarvaan. Naaraspentu näytti niin kauniilta, leopardikuvioiden ja keltaisten silmiensä kanssa. Uusi kipuaalto syntyi ja keppi Koivuhiiren leuoissa katkesi. Vaaleanharmaa päästi matalan mourun.
”Ja toinen on ulkona”, parantajan ääni kuului ja sitten pieni karvamytty ojennettiin tuoreen emon nenän eteen. Hän kietoi etukäpälänsä vaaleanharmaan pennun ympärille ja nuoli pitkää turkkia vastakarvaan. Oranssi tassu koetti vielä naaraan vatsaa ja antoi sitten nopeasti ohjeet, miten Koivuhiiren pitäisi syödä yrtit.
”Ja Liljatuuli, pidä heitä silmällä”, kolli maukui ja kääntyi sitten lähteäkseen pesästä. Molemmat pennut olivat nyt painautuneet emonsa vatsaa vasten ja imivät tarmokkaasti maitoa. Nuorempi pentu kuitenkin näytti nukahtavan nopeasti. Koivuhiiri siirsi pörröisen häntänsä pentujen suojaksi ja sitten hänen silmäluomensa alkoivat painaa. Kuningatar vaipui unten maille rakkautta täynnä.

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

04.10.2018 19:10
Pienikokoinen kolli käveli yksin pimeillä, varjoisilla kujilla. Hän tiesi, että hänen kohteensa pakeni, mutta ei pitänyt mitään kiirettä. Maahan pudonneet veripisarat näyttivät kollille tietä, ja yhä voimistuva pelkotuoksu kertoi hänen olevan lähellä. Kylmä ukkospolun maa tuntui hänen polkuanturoittensa alla. Ne olivat kuitenkin tottuneet kovaan, armottomaan maastoon, eivätkä siksi olleet millänsäkään. Kuukissa hohti kirkkaana taivaalla, valaisten rakennusten väleistä varjoissa äänettömästi kulkevan kissan turkin. Taustalla hurisi kaukainen hirviöiden ääni, kun ne mylisivät ukkospoluilla.
Nemo seurasi rauhallisesti verijälkiä, kunnes hän kääntyi tielle, joka johti umpikujaan. Kolli vilkuili päätään kääntämättä, mutta tarkkaavaisesti tien reunamia. Tien reunoilla ja päässä oli vanhoja pahvilaatikoita, roskia ja metalliesineitä. Liikettä ei näkynyt. Hän nuuhkaisi ilmaa, ja erotti vaimean pelon tuoksun, mutta läheltä. Kun tarkkaan kuunteli, pystyi erottamaan vaimeaa nopean hengityksen ääntä.

Tummaturkkinen kolli väläytti oikean käpälänsä pitkät, pikimustat kynnet esille, niin että ne raapaisivat ukkospolun pintaa. Hiljaisessa huminassa kissan tarkat korvat kuulivat sen selkeästi. Metallia vasten kuului kopahdus ja pahvilaatikoiden seasta kahahdus, kun salamannopeasti valkoinen kissa syöksähti Nemoa kohti pakenemistarkoituksessa. Nopeasti kuin kettu Nemo syöksyi kissan eteen, niin että tämä joutui pysähtymään. Nemo tarttui valkean naaraan kaulasta kiinni kynsillään, ja painoi maahan.

Pienikokoinen kolli katseli maahan painamaansa valkeaa suurikokoista naarasta, joka tuijotti suoraan tämän silmiin suurilla, vihreillä silmillään, jotenkin uhittelevasti, vaikka naaras huohottikin rasituksesta ja pelosta. "Siitä vain, tapa minut", näyttivät tämän silmät viestittävän. *Sen teenkin, mutta en vielä*, Nemo ajatteli. Nemon katse kiersi naaraan vahvoissa lihaksissa, ja kulki tämän vasempaan lapaan. Kolme pitkää viiltoa, etsijä. Nemo muisti, kun naaras liittyi laumaan. Hän oli ollut kulkukissojen pentu, joka oli eksynyt vanhemmistaan. Orion oli mennyt takuuseen naaraasta. Harmit sille sotilaalle. Mutta toisaalta, olihan hänestä ollut hyvin hyötyäkin. Naaras pakotettiin tappamaan reviirille tunkeutunut pentu, ja oli sen jälkeen järkytyksissään yrittänyt lähteä laumasta. Miten heikkoa. Nemo oli kieltänyt sen, mutta naaras oli nopeutensa takia päässyt hetkiseksi livohkaan. Nemo oli kumminkin sitä ennen viiltänyt naaraan kylkeen suuren haavan, josta tihkui verta. Sitä seuraamalla Nemo pääsi helposti saaliinsa luo. Mitäköhän hyötyä pakenemisesta edes oli? No, saipa hetkisen lisää elinaikaa. Saisi olla tyytyväinen.
Nemon kylmät silmät kiersivät jälleen naaraan silmiin.
"Voi harmi, Demeter. Mitenkäs nyt näin kävi?" hän naukaisi ilman rahtustakaan lämpöä äänessään.
Demeter tuijotti uhmakkaasti Nemoa silmiin.
*Hän ei pelkää kuolemaa, mikä on fiksua, mutta hän ei tee mitään selviytyäkseen hengissä. Typerää.*
Nemo huokaisi syvään.
"Mitään viimeisiä sanoja? Haluatko katua tekojasi? Hyvästellä sukulaisiasi? Rukoilla Kuukissaa?" Nemo kysyi välinpitämättömästi. Kai laumalaisille pitäisi edes ne mahdollisuudet suoda.
"En kadu mitään mitä olen tehnyt sinua vastaan. Ja mitä minun pitäisi rukoilla, sinun sukulaistasiko? Tässä ovat viimeiset sanani sinulle, Nemo. Jonain päivänä koittaa se aika, kun itse muserrut tappamiesi ja alistamiesi kissojen raivon alle. Lopulta aurinko voittaa kuun", naaras vastasi uhmakkaasti, silmissään himmeitten tähtien pilke. Nemoa alkoi raivostuttaa naaraan asenne. Aivan kuin joku häntä muka voittaisi? Kuolleet varsinkin!
Salamannopeasti Demeterin kaulalla olleet kynnet puristuivat tähän kiinni ja puhkaisivat tämän kaulan. Demeter alkoi sätkimään, kun verta alkoi pulppuamaan kaulasta. Hän yritti ryömiä eteenpäin, ja raapi maata kynsillään, yrittäen huutaa. Mutta hänen äänensä oli pelkkää kurlutusta. Nemo puristi kynsiään yhä tämän kaulaan, tuntematta rahtustakaan sääliä, katsoen kylmästi naaraan kuolevan, kunnes hänen päänsä nytkähti luonnottoman kuvottavasti taaksepäin, ja liike lakkasi. Kolli irroitti pikimustat, veriset kyntensä naaraan kaulasta, ja nuolaisi verta käpälästään pois silmäillessään naarasta. Sitten hän kohotti yhden kynnet käpälästään, vei sen naaraan veriselle kaulalle, ja raapaisi siihen syvän, ristin muotoisen haavan. Sitten hän perääntyi, ja lähti kävelemään poispäin kujalta. Yksi uskoton kissa pyyhitty pois maan päältä, Kuolemantuojan kynsin.

****************

Nemo kulki rauhallisena varjoisalla tiellä, ja katseli Kuukissan painuvan hiljalleen mailleen, antaakseen sijaa veljelleen Aurinkokissalle. Sitten hän huomasi tutun kullankirjavan turkin saapuvan toiselta kujalta häntä vastaan. Nemo tassutteli veljensä Halon rinnalle.
"Demeter?" kolli kysyi heilauttaen häntäänsä.
"Rasti", Nemo ilmoitti lyhyesti. Halo nyökkäsi sen merkiksi, että hän oli ymmärtänyt asian. Sitten Halo alkoi haistelemaan ilmaa epäilevän näköisesti. Nemo katsoi häntä tarkkailevasti.
"Vieras tuoksu. Lähellä", Halo ilmoitti.
"Tunkeilija", he sanoivat yhteen ääneen, ja niin kaksi erikokoista veljetä lähti hiipimään kujia pitkin hiirenhiljaa. He kääntyivät eräälle kujalle, ja Nemo huomasi varjoista pilkistävän kiiluva silmäpari. Kissa ei kumminkaan ollut huomannut heitä. Hän antoi Halolle äänettömän merkin kiertää kujan toisell puolelle pientä polkua pitkin, jotta he voisivat saartaa tunkeilijan. Kullankirjava kolli nyökkäsi, ja lähti Nemon luota. Sitten Nemo silotti turkkinsa, suoristi selkänsä, ja asteli itsevarmana keskelle tietä. Hänen katseensa kohtasi kiiluvan silmäparin, ja varjosta astui esiin pienikokoinen pikimusta naaras.

"Hei! En ole tainnut nähdä sinua ennen. Oletkos sattumoisin...tunkeilija?" kolli kysyi, katsoen uhkaa suoraan silmiin.

//EE?

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

01.10.2018 20:14
Aurinkotassu huomasi, miten tyynesti ja välinpitämättömästi Kipinätassu käyttäytyi astellessaan kauemmaksi ja kiukun kipinät herättivät naaraan turtuneisuudesta. Naaraan raidallinen selkäturkki nousi ärtymyksestä pystyyn. Miksei Kipinätassu voinut kerrankin osoittaa edes jonkinmoisia tunteita! Aurinkotassu pohti itsekseen mahtoikohan kolli olla aivan tyhjä sisältä. Aurinkotassu kääntyi katsomaan poispäin ja jokin äkillinen tunne varjosti hänen vihreiden silmiensä katsetta. Kipinätassu ei tainnut tietää, että Aurinkotassulla oli koko elämänmittainen kokemus sisältä tyhjistä, viileistä kissoista.



Aurinkotassun emo, Lehtiturkki oli ollut jatkuvasti välinpitämätön, kylmä ja etäinen, jättäen ainoan tyttärensä jatkuvan yksinäisyyden tunteen valtaan. Aurinkotassu oli kiivaasti yrittänyt tehdä vaikutuksen emoonsa, olla pentutarhan nopein, rohkein ja reiluin, mutta emon silmistä ei milloinkaan paistanut kiintymys. Aurinkotassu oli odottanut oppilaiden pesään muuttamista kuin kuuta nousevaa, mutta nyt hän kohtasi vain kylmäkiskoisen Kipinätassun, jota tuntui aina eristävän välinpitämättömyyden lävitsetunkematon muuri.



Aurinkotassu sattui juuri sillä hetkellä vilkaisemaan Kipinätassua, joka istui leirin toisella puolella. Jokin kollin lapojen kireässä asennossa sai Aurinkotassun ohikiitävän hetken ajan epäilemään aiempaa tulkintaansa Kipinätassun täydellisestä tunteettomuudesta. Sitten naaras ravisti päätään. Piti vain hyväksyä, että Kipinätassu oli kylmä karvapallo, jota mitkään maailman asiat eivät hetkauttanet.



Varapäällikön askeleet saivat Aurinkotassun hätkähtämään ja hän yritti kiireesti siloittaa oranssiraidallisen turkkinsa. Pähkinäkatseen silmät olivat surusta tummat, mutta hänen ilmeensä oli tuima.

“Mustakäpälä ei pääse harjoituksiin tänään. Sinun on parasta mennä Tiikeritulen ja Kipinätassun mukaan”, Pähkinäkatse ilmoitti ja kääntyi jo poispäin ennen kuin Aurinkotassu ehti edes kumartaa kunnioittavasti.



Matkalla harjoituspaikalle Aurinkotassua alkoi hieman hermostuttaa. Kipinätassu oli kymmenen kertaa häntä kokeneempi ja paljon vanhempi ja Tiikerituli oli sentään Liekkikynsien komentaja. Sitten naaras tunsi tutun päättäväisyyden leimahduksen. Kaikkien oli aloitettava jostain ja hän halusi näyttää olevansa valmis paiskimaan töitä edistyksen eteen tuplasti muita enemmän.



***



“Aloitetaan helposta liikkeistä, sillä Aurinkotassu on vielä aloittelija”, Tiikerituli naukui. Aurinkotassu tuijotti vastapäätä seisovaa Kipinätassua silmiin liki hypnotisoituneena, niin jännittynyt naaras oli. Hänen lihaksensa olivat valmiit toimimaan heti kun Tiikerituli antaisi käskyn, mutta naaraan mieli oli seesteinen ja kirkas. Tiikerituli näytti Kipinätassun kanssa liikkeen, jossa toinen ponkaisi toisen selkään ja alemmaksi jäänyt kissa kiepahti selälleen yrittäen rusentaa hyökkääjän alleen.



“Aurinkotassu, hyppää sinä Kipinätassun selkään, sillä olet pienempi. Tätä liikettä ei voi käyttää paljoa isompaa kissaa vastaan, joten emme ole voineet harjoitella tätä juurikaan edes Kipinätassun kanssa, koska ei ole ollut muita oppilaita”, Tiikerituli ohjeisti ja astui huomaamatta sivummalle. “Voitte aloittaa.”



Aurinkotassu ei odottanut sekuntiakaan yliaikaa vaan syöksyi eteenpäin ja ponkaisi ylös Tiikeritulen sanojen ehdittyä tuskin edes haihtua aamuilmaan. Aurinko näytti sytyttävän hyppäävän kissan turkin tuleen ja Aurinkotassu toivoi sen häikäisevän Kipinätassun silmiä. Raidallinen naaras laskeutui hiukan horjahtaen Kipinätassun lavoille ja haki parempaa tasapainoa hännällään.

//Fiery tai EE?

Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

01.10.2018 14:26
Kipinätassu istui hiljaa katsellen maata. Hän yritti sulkea korvansa Lummekukan sydäntä raastavilta nyyhkäisyiltä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Häntä alkoi ärsyttää, eikä hän tahtonut surun tarttuvan häneen. Mutta ei hän voinut kuningattarelle mitään mennä sanomaan. Olihan hän menettänyt kaksi pentuaan. Ja emolle pennut ovat tärkein asia koko maailmassa, sellainen jonka vuoksi hän voisivat kuolla.
Kolli yritti vain istua rauhallisena ja välinpitämättömänä, mutta suru tunki hänenkin sisälleen. Miksi hänen piti murehtia kissoja, jotka eivät olleet hänelle millään tavalla tärkeitä?

Kolli vilkaisi Aurinkotassuun, joka katsoi häneen päin. Välittömästi kolli käänsi naamansa peruslukemille. Hän ei alkaisi surkuttelemaan Aurinkotassun edessä. Sitä paitsi pennut olivat Aurinkotassun mestarin pentuja, eli asia koski häntä enemmän kuin Kipinätassua.
Kissoja tulvi pentutarhaan, lohduttamaan menetyksen kokeneita vanhempia, mutta varapäällikkö istui pesän ulkopuolella päästäen sisään vain pentujen omaisia ja vanhempien hyviä ystäviä, etteivät kaikki kissat tunkisi sinne samaan aikaan. Parantaja oli pesässä, tutkien pentuja. Kolli kuuli sivukorvalla heidän mainitsevan Haukkapennunkin olevan sairaana. Hän toivoi sisimmässään, ettei Haukkapentukin kuolisi. Se olisi liikaa Lummekukalle.

Kipinätassu vilkaisi Aurinkotassuun, tuhahti ja käänsi päänsä pois. Hän käveli hiljaa leirin toiselle laidalle, istui alas ja katseli yksin kun aurinko nousi hiljalleen puiden takaa. Jos hän olisi tiennyt tällaisen tapahtuvan pennuille, hän olisi jäänyt heti kokoontumisesta pois. Kai hän olisi jotain pystynyt pentujen eteen tekemään.

Kuoleman ajatus tulvahti hänen mieleensä kuin pimeyden aalto. Muistot, joita hän ei tahtonut muistaa, ryöppysi hänen ajatustensa muurin yli voittamattomasti.
"Odota tässä. Palaan aivan pian", kaikui hänen emonsa ääni kollin päässä. Järkyttävät välähdykset muistoissa, taistelu pentutarhasta seurattuna. Hänen emonsa, makaamassa verilammikossa leirin keskellä...
Kipinätassu pudisteli päätään saadakseen muistot pois päästään. Tulikukan kuolemasta oli jo aikaa. Hän oli pärjännyt hyvin ilman emoaan, ja tulisi vastedeskin pärjäämään. Monet klaanitoverit, jotka olivat ilkkuneet häntä, eivät pystyneet edes kuvittelemaan mitä kaikkea tuskaa kolli kantoi sisällään. Hänen olisi päivittäin tehnyt mieli vain avata suunsa ja huutaa, hypätä kalliolta alas tai jotain vastaavaa. Mutta hän piti suunsa aina kiinni. Ja öisin surulliset muistot saattoivat hänet uneen. Hänellä ei ollut klaanissa ketään kehen luottaa, ketään kenelle uskoutua. Hän vihasi ajatuksiaan. Aina kun klaanissa oli kuolemaa ja menetyksiä, hänen onat menetyksensä ja surunsa nousivat pintaan.

Kipinätassu havahtui ajatuksistaan, kun hänen mestarinsa haju läheni. Kolli yskäisi ja kääntyi katsomaan mestariaan.
*Yhteisharjoitukset Aurinkotassun kanssa*, kolli muisti. Liekkikynnet eivät yleensä harjoitelleet soturien kanssa, eivätkä Liekkikynsioppilaat soturioppilaiden kanssa, mutta Tiikerituli oli ajatellut, että Kipinätassulle tekisi hyvää harjoitella muidenkin kuin hänen kanssaan, jotta Kipinätassu oppisi vastaamaan muidenkin kuin hänen taisteluliikkeisiinsä. Ja Aurinkotassulle tekisi hyvää harjoitella kokeneemman taistelijan kanssa.
Tiikerituli näytti surulliselta pentujen kuolemasta, mutta silti patisti Kipinätassun ajattelemaan muuta ja lähtemään harjoittelemaan. He astelivat leirin sisäänkäynnille odottamaan Aurinkotassua ja Mustakäpälää.

//EE tai Halla?

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

25.09.2018 19:19
Oli kokoontumista seuraava aamu. Valo tihkui oppilaiden pesään vielä vihreiden lehtien lomitse ja lankesi Aurinkotassun kuonolle. Nuori naaras heräsi valoon ja aukaisi vaaleanvihreät silmänsä unisena. Kipinätassu nukkui pesän toisella puolella, mutta tämäkin joutuisi heräämään pian - heillä olisi yhteiset taisteluharjoitukset aamulla. Aurinkotassu nousi venytellen ja tuuppaisi Kipinätassua kuonollaan. “Herää, meidän täytyy kohta lähteä.” Kipinätassu avasi meripihkanväriset silmänsä ärtyneen oloisena ja nousi pystyyn. Kipinätassu ei vaikuttanut pitävän Aurinkotassusta ollenkaan. Aurinkotassu sähähti mielessään. Jos Kipinätassu halusi vihata häntä, sen kun vain! Aurinkotassu aikoi näyttää, että Kipinätassun oli aivan turha katsoa häntä nenäänsä pitkin, sillä Aurinkotassusta kasvaisi vielä loistava soturi tai jopa liekkikynsi!

*Sitä ennen minun pitää kyllä rauhoittua*, Aurinkotassu huomautti itselleen mielessään.



Hän tassutti leiriaukiolle, joka oli vasta hiljalleen heräilemässä aamuun. Oranssiraidallinen naaras kulki edelleen tuoresaaliskasalle ja kaiveli sieltä eiliseltä jääneen myyrän. Hän haistoi Kipinätassun tuoksun läheltään, vaikka ei ollut kuullut kollin seuranneen häntä. Saman tien hän voisi yrittää olla kollille ystävällinen.



“Haluatko jakaa tämän?” Aurinkotassu kysyi kohteliaasti. Hänellä itsellään ei ollut koskaan ollut pentuetovereita, joten naaras oli innoissaan päästessään jakamaan riistansa vihdoinkin jonkun kanssa. Kipinätassu tosin ei vaikuttanut ollenkaan innostuneelta asiasta, mutta vastasi lopulta: “Kiitos”. Aurinkotassu tunsi vastoin tapojaan hermostuksen kiirivän turkkinsa alla. Hänestä tuntui ettei hän oikein saanut yhteyttä Kipinätassuun. Kollin ajatukset ja tunteet olivat hänelle täysi arvoitus. Oranssiraidallinen naaras kumartui oranssiraidallisen kollin viereen ja oli haukkaamassa myyrästä palaa kun korvia raastava vaikerrus halkoi yhtäkkiä leirin.



Huuto kuului pentutarhasta! Kipinätassu ja Aurinkotassu ponkaisivat jaloilleen samaan aikaan ja ryntäsivät pentutarhaan. Tarhan ainoa kuningatar, Lummekukka oli painanut päänsä kumaraan pienen, liikkumattoman pennun ylle. Naaraan vaikerrus oli täynnä sydäntä raastavaa surua.

“Piikkipentu, voi Piikkipentu!” hän ulisi. Aurinkotassu ymmärsi järkyttyneenä, ettei Lummekukan edessä oleva pentu liikkunut. Piikkipentu makasi paikoillaan ja tämän joskus niin eloisat silmät olivat tunteista ja elämästä tyhjät.

“Mitä tapahtui?” Aurinkotassu kysyi, eikä kyennyt katsomaan pois entisen pesätoverinsa ruumiista.

“M-minä heräsin ja hä-hän ei hengittänyt”, Lummekukka sopersi. Suru ja menetys hyökyivät hänestä aaltoina.

“Mitä siellä tapahtuu?” Koivutuulen ääni kysyi pesän suulta. Hän ja klaanin varapäällikkö Pähkinäkatse olivat saapuneet paikalle. Kollien silmät laajenivat järkytyksestä heidän ymmärtäessään tapahtuneen.

“Kipinätassu ja Aurinkotassu, tehkää tilaa Lieskalaululle”, varapäällikkö komensi vakavana ja oppilaat poistuivat pesästä. Aurinkotassu katsoi Kipinätassuun ja näki järkytystä tämänkin kasvoilla.

//Jos Fiery jatkaa? :)

Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

22.09.2018 12:40
Kipinätassu istui kissajoukossa ei-kenenkään maalla, pälyillen Päällikönkalliolle. Aurinkotassu istui kollista kauempana, mistä hän oli helpottunut. Naaras oli kollista ärsyttävä, vasta soturikoulutuksensa aloittanut nuorempi naaras, jonka kolli oli kuullut unelmoivan Liekkikynneksi pääsemisestä. Heille tuli jatkuvasti riitaa jostakin. Siksi kolli oli helpottunut, ettei hänen tarvinnut keskustella nuoren oppilaan kanssa. Kolli tiiraili kissajoukkoa, ja hänen katseensa kohtasi hänen mestarinsa katseen. Tiikerituli istui kauempana vanhempien soturien kanssa, ja väläytti oppilaalleen varoittavan katseen. Kipinätassu vastasi katseeseen tuimasti. Hän oli jo soturin ikäinen, hän varmaan osaisi pitää itsestään jo huolen! Tämä kokoontuminen oli tosin vasta kollin toinen. Toisin kuin joku Punatäplä, soturi joka oli Kipinätassun ikäinen ja käynyt miltei kaikissa kokoontumisissa, Kipinätassua ei usein päästetty kokoontumisiin. Ensimmäisessä kokoontumisessaan kolli oli ajautunut riitoihin Lumiklaanin oppilaan kanssa, ja alkanut tappelemaan kesken aselevon. Tiikerituli oli ollut häpeissään oppilaansa käytöksestä, ja nyt sen takia tarkkaili häntä.
Kipinätassua ärsytti se suuresti. Hän yritti jälleen keskittyä päälliköiden puheisiin. Häneltä oli mennyt Yötähden puhe hieman ohi, mutta hän havahtui kun kuuli Lehmustähden aloittavan puhettaan. Hän kertoi uusista pennuista, ja vanhan Sinituhkan kuolemasta. Kissajoukko kohahti surumielisesti. Sinituhka oli ollut arvokas Liekkikynsi.
Valkotähti kertoi uudesta pennusta, Suopennusta sekä klaaniin liittyneestä Säälipennusta. Pennun nimi kuulosti hänestä hieman oudolta. No, ovathan sirppiklaanilaiset itsekin omituisia. Kuin sammalaivoisia oravia.
Kipinätassun oli vaikeaa keskittyä loppuihin puheisiin, sillä monia ajatuksia pyöri hänen päässään. Valkotähti puhui vielä jotain uusista oppilaista ja uudesta Latvakiipijästä. Kipinätassu ei ymmärtänyt Latvakiipijöitä. Sirppiklaanilaiset olivat oravia, Latvakiipijät sitten jotain superoravia. Liekkikynnet olivat paljon hyödyllisempiä. Mutta eivät sirppiklaanilaiset olleet niin vahvoja, että he olisivat voineet olla Liekkikynsiä.
Kun Kuoriaistähti aloitti puheensa, joku astui Kipinätassun hännän päälle.
"Ai! Varo vähän!" hän sähähti ja käänsi päätään, nähdäkseen häntänsä tallojan. Hän hätkähti nähdessään nuoren sirppiklaanilaisnaaraan. Naaras oli valkea, ja hänen turkissaan oli kullankeltaisia täpliä. Hän oli selvä sirppiklaanilainen, mutta hänen ruumiinrakenteensa muistutti myö vähän Nummiklaania. Naaraan suuret keltaiset silmät katsoivat suoraan kollin silmiin.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus", naaras vastasi hätkähtäen.
"Ei se mitään...", kolli sanoi hiljaa ja käänsi päänsä takaisin Päällikönkalliota kohti. Samassa hän huomasi, että nuori naaras oli käynyt hänen viereensä istumaan.
"Kuka sinä olet? Taidat olla Roihuklaanista", naaras maukui uteliaana.
"Olen Kipinätassu", Kipinätassu tuhahti, yrittäen viestittää ettei ollut juttelutuulella.
"Tassu? Mutta näytät aivan soturilta", naaras maukui kummissaan.
"Olen Liekkikynsioppilas", kolli tokaisi nopeasti.
"Minä olen Kultatassu. Soturioppilas. Mutta olen ajatellut kouluttautua Latvakiipijäksi soturikoulutukseni jälkeen", Kultatassu maukui, samalla vilkuillen päälliköitä.
"Vai niin."
"Millaista on olla roihuklaanilainen?"
"Millaistako? No, mehän siis tappelemme käärmeiden, kettujen ja mäyrien kanssa päivittäin. Syömme koiria aamiaiseksi", Kipinätassu sanoi nopeasti katsoen yhä toisaalle.
"Mitä? Lasket leikkiä, etkö laskekin?" naaras maukui osittain hämmästyneenä, osittain kehräten.
"En suinkaan."
Kultatassun viikset värisivät huvittuneina ja hän tökkäisi kollia käpälällään.
"Olet ihan hupsu."
Älä ala tökkimään, kolli meinasi sanoa, mutta piti suunsa kiinni. Jokin tässä sirppiklaanilaisnaaraassa kiinnosti Kipinätassua.
"No millaista on olla sirppiklaanilainen? Hypitte kuin oravat puissa päivät pitkät ja syötte siemeniä?" Kipinätassu esitti vastakysymyksen.
"Oravat itsellesi. Saalistamme, partioimme...", naaras aloitti.
"Kyllä minä sen varmaan tiedän."
Naaras katsoi hetken Kipinätassua loukkaantuneen näköisenä, mutta se ilme vaihtui sitten hymyyn. Sitten Kipinätassu huomasi, että heidän keskustellessaan päälliköt olivat lakanneet puhumasta. Kuu oli jo laskemassa, ja kuuhuippu oli jo menneisyyttä.
"Kokoontuminen päättyköön! Jokainen palaa partionsa kanssa omalle reviirilleen. Aselepo on päättynyt!" Valkotähti kuulutti Päällikönkalliolta, ja loikkasi sitten alas klaanitovereittensa seuraan. Kultatassu vilkaisi vielä Kipinätassua silmiin, ja lähti sitten loikkimaan muiden luokse. Kipinätassu jäi katsomaan hänen peräänsä. Sitten Tiikerituli tuli kollin luokse ja kosketti hänen lapaansa hännällään.
"Tule, mennään."
Kipinätassu nyökkäsi hiljaa, ja lähti palaamaan reviirilleen klaanitovereittensa seurassa.

//jos joku haluu jatkaa?

Vastaus:

21 kp:ta!

©2018 Varjojen Polku - suntuubi.com