Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne siis tarinat!

 

Puhe "näiden" merkkien väliin ja ajattelu *näiden* merkkien väliin. Huomioikaa oikeinkirjoitus ja kirjoittakaa tarinanne huolella.

 

-ei metapelausta

-ei munchausta

-autohittaus sallittu vain toisen pelaajan hahmon autohittaussallimuksen mukaan!

-ei teleporttausta!

-noudata ohjeita!

-tänne VAIN tarinat!

-pidä hauskaa!

Tarinat  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

19.10.2018 20:34
Raivon ja nöyryytyksen liekit tanssivat Aurinkotassun silmissä. Hänen vatsaansa viilsi kivusta ja hän oli upottanut kyntensä harjoitusalueen hiekkaisaan maaperään. Oranssiraidalliset kyljet kohoilivat rasituksesta, mutta Aurinkotassu olisi valmis taistelemaan vaikka maailman loppuun asti pyyhkiäkseen halveksivan katseen Kipinätassun silmistä. Kipinätassu oli käyttänyt kynsiä! Aurinkotassu oli järkyttynyt ja varma siitä, ettei omaa klaanitoveria saanut vahingoittaa edes harjoituksissa. Aurinkotassu oli tosin antanut takaisin samalla mitalla. Hän oli valmis hyökkäämään uudelleen, mutta oli päättänyt antaa Kipinätassun tulla ensin tällä kertaa.

“Seis! Nyt loppu!” Tiikeritulin ääni oli napakka kuin ruoskan sivallus. “En antanut teille lupaa aloittaa nujakkaa. Lisäksi harjoituksissa harjoitellaan, eikä revitä toisilta turkkeja!”
“Aurinkotassu aloitti”, Kipinätassu sanoi selvästi vihaisena.
“Sinä se kynsit ensin minua!” Aurinkotassu sähähti pöyristyneenä Kipinätassun sanoista. Aurinkotassu oli halunnut harjoitella, ei joutua heti ensimmäisenä päivänä paljon taitavamman Kipinätassun löylyytettäväksi. Hän oli hävinnyt selvästi ja se kirvelsi.
“Nyt riitti, molemmat!” Tiikerituli sanoi topakasti ja huiskautti häntäänsä. Molemmat oppilaat vaikenivat. Aurinkotassu katsoi Tiikeritulta silmiin peläten, että saisi rangaistuksen. Haavat Aurinkotassun selässä ja vatsassa olivat alkaneet vuotaa verta turkin lävitse, mutta Aurinkotassu ei suostunut näyttämään kipuaan.


Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

17.10.2018 10:43
Aurinkotassu hyökkäsi nopeammin kuin Kipinätassu oli olettanut, mutta kolli ei antanut sen hämäännyttää. Hän tarrautui nopeasti naaraaseen ja kiepsahti ympäri yrittäen rusentaa tämän alleen. Mutta naaras olikin nopea, ja livahti kollin käpälistä. Liike ei onnistunut. Kipinätassu nousi sadatellen ylös. Hän oletti, että he yrittäisivät pian uudelleen Tiikeritulen käskystä, mutta kokematon oppilas hyökkäsikin uudelleen. Mitä tämä oikein ajatteli? Että he olivat oikeassa taistelutilanteessa? Aurinkotassu loikkasi kollia kohti. Sillä sekunnilla, kun Aurinkotassu laskeutui kollin lavoille, tämä kiepahti nopeasti ympäri niin, että Aurinkotassu putosi kollin päältä. Vaikka tämä oli vain harjoitusta, eikä heidän olisi pitänyt jatkaa tappelemista, Kipinätassun itsepuolustusvaisto heräsi. Sitten Kipinätassu yritti iskeä tätä tassullaan, mutta naaras oli nopea ja kiepsahti pois osuma-alueelta. Nopeasti naaras taas syöksähti kollia kohti. Tällä kertaa kolli painautui salamannopeasti maahan, niin että Aurinkotassu loikkasi tämän ylitse. Naaraan ollessa hänen yläpuolellaan, kolli käännähti oikean kylkensä kautta ympäri ja sivalsi naaraan vatsaa, iskien niin kovaa, että naaras putosi kesken loikan. Aurinkotassu nousi kiroten ylös, katsoen vihaisesti Kipinätassua. Kolli oli valmis uuteen hyökkäykseen. Kipinätassu oletti Aurinkotassun hyppäävän uudelleen, mutta tämä iskikin kollin kuonoa käpälällään. Tavallinen liike, mutta Kipinätassu ei ollut sitä osannut odottaa. Kolli yllättyi iskusta, mutta naaraan ollessa kahdella tassulla, hän syöksyi tätä päin ja pukkaisi hänet päällään kumoon. Sitten hän loikkasi naaraan päälle, otti vahvan otteen tämän niskasta hampaillaan, ja painoi hänet maahan. Aurinkotassu yritti huitoa tätä käpälillään ja kääntyä ympäri, mutta Kipinätassun ote piti. Hän takajalallaan potkaisi naaraan selkää pitääkseen tätä paikallaan. Sitten kolli käänsi katseensa mestariinsa, joka nyökkäsi sen merkiksi, että ensimmäinen erä olisi suoritettu.

Kipinätassu irroitti otteensa nuoresta oppilaasta, ja astui sivummalle. Hän oli käyttänyt harjoituksessa kierähdysliikettä, jonka Tiikerituli oli juuri opettanut hänelle. Tavallisetkin soturit käyttivät usein kierähdysliikettä, jos he olivat nopeita. Mutta Liekkikynsien kierähdysliikkeeseen oli sovellettu tavanomaista liikettä, kyyristys alkuun ja puoliraasto vatsaan. Pieni jomotus kuonossa häiritsi kollin keskittymistä, mutta isku oli ollut enemmän nöyryyttävä kuin kivulias. Hänen olisi pitänyt aavistaa naaraan isku! Kuka nyt kolmatta kertaa enää syöksyisi?
Hänen teki mieli tuhahtaa jotain epäkunnioittavaa naaraalle, muttei hän aikonut sanoa mitään ennen kuin hänen mestarinsa oli puhunut. Kipinätassu käänsi katseensa mestariinsa, odottaen kuulevansa Tiikeritulelta palautetta. Häntä hävetti, ettei hän ollut lopettanut tappelemista, mutta ei se hänen vikansa ollut, vaan Aurinkotassun! Mutta Tiikerituli ei ollut sanonut heille mitään, vaan seurannut tappelua tarkkaavaisesti.

//EE tai Halla?

Nimi: Tiikerituli - Roihuklaani (EE)

14.10.2018 16:14
Tiikerituli heräsi omassa sammalpedissään soturienpesästä. Kokoontuminen oli mennyt hyvin ja Kipinätassukin oli käyttäytynyt. Toivottavasti oppilas ei olisi liian ärtynyt mestarinsa käyttäytymisestä. Kolli oli ollut hyvin jännittynyt kokoontumisesta, eikä ehkä ollut ajatellut nuoremman tunteita. Verkkaisesti tummanruskeaturkkinen suki karvansa ja käveli kauniiseen aamuilmaan. Riekkomarja ja Kielokäpälä istuskelivat aukiolla ja puhuivat hiljaisesti. Punaruskealaikkuinen oli ilmeisesti aina ollut läheinen sokean soturin kanssa. Olihan se surullista, että noin nuori kissa oli joutunut siirtymään klaaninvanhimpiin. Riekkomarja käänsi vihreät silmänsä Liekkikynteen hymyillen ja nyökkäsi hänelle. Tiikerituli palautti eleen ja haki saaliskasasta hiiren. Se oli hieman nahkea, koska uutta riistaa ei oltu ehditty vielä hankkia. Raitaturkki tassutti hiukan arasti Riekkomarjan luokse ja kysyi katseellaan lupaa liittyä seuraan. Naaras hymyili kauniisti ja nyökkäsi myöntävästi.
”Tietysti saat liittyä seuraamme. Olimme juuri puhumassa tavoista, joilla Kielokäpälä voisi osallistua klaanielämään”, laikkuturkkinen maukui ja mustavalkoinen kissa nyökkäsi.
”No sehän… on hienoa”, Tiikerituli soperteli hiljaa ja puraisi ensimmäisen palan hiirtänsä. Aurinkotassu tuli ulos oppilaidenpesästä, ärtyneen näköinen Kipinätassu kannoillaan. Oranssiraidallinen yritti kovasti tehdä kontaktia vanhemman oppilaan kanssa, mutta kolli käyttäytyi kuin joku olisi tehnyt tarpeensa hänen tuoresaaliiseensa. Liekkikynsi murahti oppilaansa käytökselle ja oli jo nousemassa läksyttämään tuota, mutta pentutarhasta kuului kolvia vihlova mouru.

Ilmeisesti kaksi pientä pentua olivat menehtyneet edellisenä yönä. Tummanruskea käänsi siniset silmänsä Mustakäpälään, joka ilmeisesti kirosi kuolleita ja eläviä, jokaista maanpäällä kerran elänyttä olentoa. Lummekukka vain itki suruansa, muttei Liekkikynsi kuningatarta syyttänyt. Tästä alkaisi tumma matka Roihuklaanille. Toivottavasti edes Lieskalaulu pystyisi pelastamaan Haukkapennun. Muuten Mustakäpälän ja Lummekukan elämät olisivat palasina. Tiikerituli näytti selvästi surulliselta, mutta käveli suurikokoisen mustan kollin luokse.
”Voin pitää oppilaiden harjoitustuokion”, kolli maukui hiljaa ja rauhallisesti. Mustakäpälä nyökkäsi vaisusti ja tassutti kumppaninsa luo.

”Kipinätassu, elämässä tapahtuu hirveitä asioita, mutta niiden yli täytyy päästä”, mestari maukui toiselle, mutta tunsi, että vaikka kellanpunainen oli kääntynyt häneen päin, ei tuo kuullut mitään hänen sanoistaan. He kuitenkin astelivat leirin sisäänkäynnille odottamaan. Aurinkotassu tuli pian ja he aloittivat matkansa harjoituspaikalle. Matkasta Tiikeritulella ei ollut mitään erikoista ajateltavaa, vain opetuksen suunnitelua.
***
Alta aikayksikön he olivat perillä ja Tiikerituli asettui aukiolle.
”Aloitetaan helposta liikkeestä, sillä Aurinkotassu on vielä aloittelija", mestari maukui keskittyneesti. Sitten kolli viittoi Kipinätassulle ja kuiskasi liikkeen, jonka he näyttäisivät. Nuorempi kolli ponkaisi tummanruskean selkään ja Liekkikynsi kääntyi välittömästi rusentaakseen vastustajansa. Nopeasti Tiikerituli nousi ylös ja auttoi myös Kipinätassun pois altaan.
”Aurinkotassu, hyppää sinä Kipinätassun selkään, sillä olet pienempi. Tätä liikettä ei voi käyttää paljon isompaa kissaa vastaan, joten emme ole voineet harjoitella sitä juurikaan edes Kipinätassun kanssa, koska ei ole ollut muita oppilaita”, sinisilmäinen maukui ja nopeasti, ehkä huomaamattomasti astui aukion reunaan.
”Voitte aloittaa.”
Aurinkotassu ei odottanut sydämenlyöntiäkään ja hyppäsi samalla hetkellä, kun aurinko venytti säteitään tuon turkkiin. Olikohan oranssiraidallinen suunnitellut tuon? Jos oli, se oli todella hyvä taktiikka sinänsä, vaikkei vastustajan häikäistymisestä ollut takeita. Kyllä se oli kuitenkin Liekkikynnen arvoista ajattelua, vaikkakin monet unohtivat taistelijoiden ajattelevaisen puolen. Tai sitten kaikki oli vain sattumaa ja aurinko oli tullut juuri ajoissa kuvioihin. Kiinnostuneena harjoitustaistelun kulusta Tiikerituli jäi vakavasti tarkkailemaan oppilaita.

//Fiery tai Halla?

Nimi: Athena - Nemon lauma (EE)

11.10.2018 16:26
Athena hämmentyi hetkeksi, kun Nemo tuli hänen lähelleen ja veti kyntensä esiin. Oliko kolli tappamassa hänet? Onneksi hiilenharmaa ehti selventää asiaa, ennen kuin naaras ehti puolustaa itseään. Pistävä viilto tuntui mustassa lavassa ja Athena nyökkäsi Nemolle neutraalisti, keltaisten silmien paljastaen kuitenkin määrätietoisuuden. Halo asteli hiilenharmaan kollin tilalle ja kertoi hänelle tehtävät, joita naaraan pitäisi tehdä. Kaikki kuulostivat todella raskailta töiltä, mutta pikimusta oli päättänyt nousta asteikolla. Athena ei kuunnellut kullanväristä kollia juurikaan, mutta tajusi, että vain taistelemalla pystyisi kohoamaan. Halo onneksi lähti nopeasti ja muutamat kissat, ehkä toiset työläiset lähestyivät häntä. He eivät näyttäneet ystävällisiltä, mutta eivät myöskään yhtä ylimielisiltä kuin muut.
”Tervetuloa Athena. Minä olen Ruuti, ja hän on Lilo”, tummanharmaa, pienikokoinen naaras maukui ja vaaleaturkkinen naaras nyökkäsi hänelle.
”Mukavaa tavata”, Athena maukui heille, ei millään erityisellä äänensävyllä. Lilo näytti hillitysti innokkaammalta ja naaras arvasi tuon olevan entinen kotikisu. Ruuti kuitenkin katsoi tulokasta kylmemmin.
”Sanotaan tämä nyt suoraan. Me emme ole sinun ystäviäsi, joten älä yritä mitään. Tule, näytämme paikan, jossa me nukumme”, tummanharmaa maukui ja kääntyi kannoiltaan, kohti yhtä laatikoista. Lilo seurasi toista ja Athena tassutti uteliaasti heidän perässään. Laatikko ei ollut hirveän iso, mutta sinne mahtui hyvin yksi kissa niin, ettei kukaan koskettanut toisiaan.
”Ei sinun pakko ole täällä nukkua, mutta muuten sinun täytyy etsiä oma laatikko itsellesi”, Lilo maukui ja osoitti sitten paikan, joka oli vapaana.
”Tietysti voin nukkua täällä”, Athena maukui viileästi ja istui sitten paikalleen, nuolaisten veristä lapaansa. Veren maku oli rautainen, ja selittämättömällä tavalla tuttu. Naaras hymyili itsekseen ja vannoi, että hänestä tulisi jotain erityistä. Nemo ei tulisi pettymään häneen.

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

09.10.2018 17:35
Nemo nyökkäsi tyytyväisenä naaraan sanoille. Ei ollut hänen tapaistaan olla tällaisella tuulella, suhtautua kissoihin tällaisella tavalla. Mutta hän näki, että leijonanaaraasta oli tulossa jotain. Jotain erilaista.
Hän astui alas laatikon päältä ja nosti tassuaan, paljastaen kyntensä.
"Lauman tapa vain, ei mitään henkilökohtaista", Nemo maukaisi, viestittäen katseellaan naaralle että kannattaisi pysyä paikallaan. Nopealla ja siistillä sivalluksella kolli viilsi yhden selkeän viivan naaraan vasempaan lapaan. Siitä alkoi valumaan verta, mutta ei paljoa. Jäljen tulisi näkyä naaraan loppuelämän ajan.
"Ole tervehditty, työläinen", Nemo maukaisi kasvoillaan pieni, viileä hymy. Hänen katseensa kohtasivat naaraan liekehtivät silmät.
Sitten Nemo astui taaksepäin, ja katsoi merkitsevästi Haloon, joka oli seurannut tilaisuutta tarkkaavaisena. Kolli ymmärsi heti, ja astui Athenan luokse, kertoakseen hänelle hänen uudet tehtävänsä, ja lauman tapoja. Nemo tiesi naaraan silmistä, että hän halusi, ja hänestä tulisi jotain suurempaa kuin työläinen. Seuraavaksi Halo kertoikin, miten arvoasteikolla voi kohota. Sitten kullanvärinen kolli tuli istumaan Nemon viereen, jättäen Athenan. Muutama työläinen tuli puhumaan Athenalle, kun muut, arvossa korkeammat kissat ylimielisesti mulkoillen lähtivät jatkamaan töitään.
"Nemo, oletko varma tästä naaraasta? Minusta hän on jokseenkin epäilyttävä. En pidä hänen asenteestaan lainkaan", Halo kuiskasi hiljaa.
Nemo naurahti pienesti. "Olen varma. Ja saa nähdä, mitä tästä leijonanaaraasta tulee."

//EE?

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

07.10.2018 12:00
Halon tympeä käsky sai naaraan sihahtamaan. Ja miksei kolli voinut päästää häntä Nemon lähelle? Osasihan Nemo puolustaa itseään. Pitkän matkan aikana Athena katseli ympärilleen. Näillä kaduilla hän ei ollut uskaltanut kulkea, lauman vihan pelosta. Nyt ne tuntuivat enemmän kutsuvilta kuin luotaantyöntäviltä. Halo mulkoili naarasta vähän väliä, ja Nemo ei vilkaissut taakseen kertaakaan. Täällä ei taidettu tuntea sanaa vieraanvaraisuus. Ei sillä, ettei Athenaa haitannut, mutta hän olisi halunnut jostain syystä puhua enemmän hiilenharmaalle kollille. Tuo oli vain jollain kierolla tavalla kiehtova. Ryhmä kissoja tuli heitä vastaan ja tummanharmaa naaras kumarsi välittömästi. Athena vain katsoi Eurukseksi nimettyä kissaa halveksivasti. Kuuluisiko tuon mielestä kaikki tieto hänelle? Nemo kuitenkin laittoi naaraan aisoihin ja Athena hymyili hieman. He saapuivat aukiolle, jolloin naaras huokaisi haltioissaan. Hän ei ollut tuntenut oloaan näin kotoisaksi sitten syntymäkodin.

Nemo ponkaisi erään laatikon päälle ja pyysi laumalaisia sanomaan ystävälliset tervehdykset. Ainut, mitä hän sai, oli mulkaisuja ja sähähdyksiä. Athena kuitenkin vain seisoi ylpeänä ja kuunteli, kun Nemo kysyi häneltä sitovan kysymyksen.
”Haluaisin ensin sanoa, että on kunnia olla kaikkien teidän luona”, mustaturkkinen maukui maireasti ja kuuli sähähdyksen, ja Halo ilmeisesti murisi hiljaa.
”Ja teidän ei tarvitse pitää minusta, mutta tämä on mitä haluan”, Athena naukui kuuluvasti ja katsoi ympäri aukiota, nähden muutamia kissoja, jotka näyttivät kaikki vihamielisiltä. Hetken naaras halusi pitää hiljaisuutta yllä ja käänsi keltaiset silmänsä kohti Nemoa, katsoen kollia syvälle jäänsinisiin silmiin. Keltaiset liekit kasvoivat kasvamistaan, mutta ne eivät olleet enää kylmän raivokkaita, vaan niissä oli erilaista lämpöä.
”Kerran laumalainen, aina laumalainen”, Athena maukui varmasti ja hymyili Nemolle.

//Fiery?

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

06.10.2018 22:31
Kolli katseli Athenan puhumista pää kallellaan. Halo tuhahti turhautuneena, sen merkiksi, ettei pitänyt naaraasta. Naaras oli ottanut katsekontaktia vain Nemoon, eikä ollut millänsäkään Halosta. Mutta ei kollia Halon mielipide kiinnostanut. Hän piti tästä naaraasta. Hän väläytti Athenalle vinon hymyn.
"Aika hyvä", hän puuskahti naurahtaen, ja kääntyikin siinä samassa ja lähti kävelemään pois kujalta. Halo tiesikin jo suoraan mitä tuo tarkoitti, ainakin syvästä huokauksesta päätellen.
"Tule", Halo murahti naaraalle takanaan. Nemo kumminkin kuuli, ettei Halo päästänyt naarasta aivan kollin selustaan. Se oli uskollinen ele, mutta ei Nemo sellaisia tarvinnut.

Kissakolmikko käveli pitkän matkaa, katujen poikki, ukkospolkujen yli, ja Nemo ehti huomata Arinkokissan viiksien pilkahtelevan rakennusten takaa. Aamun viileä ilma oli kosteaa, ja hengittäessään ulos Nemo huomasi höyryn nousevan ilmaan. He astelivatkin pian tuttujen katujen poikki. Tummanharmaa partioija tuli joukkiota vastaan, ja heti Nemon nähdessään hän kumarsi. Sitten hän nousi, ja iski silmänsä Athenaan.
"Kuka hän on?" naaras kysyi tivaten.
"Luuletko, että se kuuluu sinulle Eurus?" Nemo kysyi kylmästi väläyttäen tälle hampaitaan. Naaras vinkaisi, ja kyyristyi pahoittelevasti häntä koipien välissä.
Kissakolmikko jatkoi matkaa. Nemo ei vilkaissutkaan taakseen Athenaan, vaan antoi Halon huolehtia tästä. Pian tuttu kujan päässä oleva aukio paistoikin silmään. Kissat olivat kasanneet pahvilaatikoista itselleen pesiä, täyttäneet ne kaikella pehmeällä. Kaluttuja luita lojui maassa, ja jokunen höyhen. Vanhoja kaksijalkojen tavaroita lojui siellä täällä. Nemo loikkasi erään laatikon päälle.
"Lauma! Tänään olemme saamassa uuden jäsenen. Sanokaapa kaikki ystävällisesti hei Athenalle", Nemo maukui kuuluvasti. Kymmenet silmäparit kiinnittyivät naaraaseen. Jotkut mulkoilivat tätä, muutama sähisi. Kaikki olivat varuillaan.
Nemo käänsi katseensa Athenaan.
"No, leijona? Sanoit että olisin loppujen lopuksi kiitollinen että olisit laumassani. Siihen tarvitaan jo paljon. Aiotko kokeilla?" Nemo maukaisi, katsoen naarasta silmiin.
"Aiotko vannoa verivalasi? Kerran laumalainen, aina laumalainen", hiilenharmaa kolli kysyi kysymyksen, jonka hän oli kysynyt jokaiselta laumaan koskaan liittyneeltä kissalta.
Laumaan liittyneen olisi aloitettava pohjalta. Jotkut nousevat, jotkut jäävät pohjalle ikuisesti. Saa nähdä, olisiko tästä leijonanaaraasta mihinkään.

//EE?

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

06.10.2018 20:52
Athena hymähti suurimaineisen kissan sanoista. Vai että tuo ajatteli ettei Athena ollut avuton. Vaikuttavia sanoja. Kollilla oli aivan yhtä hyvät puhumistaidot kuin taistelutaidotkin ja se vaikutti naarasta. Ei kaikille oltu suotu molempia, kuten Athenalle oli tehty. Mutta ainakaan tuota pikimustaa ei niin vain huijattaisi. Mustaturkkisen kasvoille nousi vieno hymy, kun hän kuuli Thánatoksen oikean nimen. Nemo oli hänen mielestään söötti nimi. Halo tuli naaraan eteen kertomaan laumasta ja kuinka siitä ei pääsisi eroon. Athena nousi seisomaan ja yritti tehdä katsekontaktia Nemon kanssa.
”Tämä lauma kuulostaa mielenkiintoiselta. Voisin tulla katsomaan. Ja jos en pidä siitä, annan teidän mielelläni tappaa minut. Ei minulla muutakaan tekemistä täällä kaupungissa. Sanoisin, että jos saatte uskollisuuteni, todellakin saatte sen. Suorastaan taitaisin luovuttaa sen teille, tai sinulle, Nemo. Jos sen saat, voin taata elämälläni, että tulen tekemään mitä tahansa takiasi. Kunhan vain saan tuntea koston verisen tunteen kynsissäni. Loppuelämän valan olen kai tässä vannomassa. Loppujen lopuksi taidatte olla kiitollisia läsnäolostani laumassanne", hän maukui suoraan hiilenharmaalle kollille, sivuuttaen toisen kollin uhkailun.
”No, mitä sanot? Aiotteko tappaa minut, vai viedä minut leiriinne?” Athena maukui kysyvällä, mutta pisteliäällä äänensävyllä. Jos kaikki tämä ei vaikuttanut kolleja, naaras ottaisi mielellään pienen ottelun Halon tai Nemon kanssa, vaikka elämän ja kuoleman uhalla.

//Fiery?

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

06.10.2018 13:29
Nemo oli tyytyväinen, että naaras tunnisti hänet. Thánatos, tappaja. Nemo piti siitä nimestä. Athena oli selvästi kuullut Nemosta kulkukissoilta ja kotikisuilta. Kolli katseli tarkkaavaisesti naarasta, joka käyttäyti erittäin fiksusti vaaran edessä. Hänellä oli selvästi sana hallussa. Silti tämän silmistä näkyi, että hän halusi jotain.

"Emme tietenkään anna avuttomille kulkukissoille sijaa luonamme", hiilenharmaa kolli maukaisi tyynesti. Halo jännitti lihaksensa Nemon vierellä, valmiina toimimaan johtajansa käskystä.
"Mutta et ole avuton, leijona. Tiedät sen itsekin", Nemo totesi kallistaen päätään ja katsoen Athenaksi esittäytynyttä naarasta, antaen silmiensä kaveta viiruiksi.
Nemo silmäili naaraan hyötyjä. Naaras oli nopea liikkeissään. Hän oli hyvä puhuja. Voimakkaat kynnet kuvastivat puolustuskykyä. Ja taistelun palo silmissä, hän oli selvästi hyödyllistä ja rohkeaa tyyppiä. Lisäksi nuo lumoavasti tanssahtelevat liekit silmien perällä...

"Nemo, miten on?" Halo kysyi nopeasti.
"Minusta tässä leijonanaaraassa on sitä jotain. Hyväksyn."
Halo nyökkäsi, ja rentoutti lihaksiaan, mutta pysyi yhä tarkkaavaisena. Hän asteli aivan Athenan eteen.
"Nemo on antanut suostumuksensa. Mutta emme sinua pakota mihinkään, emme tietenkään. Saat aivan itse valita. Voimme ottaa sinut lauman jäseneksi, sisareksemme, tai kohdella sinua tunkeilijana, ja tappaa sinut", Halo murisi hiljaa.
"Laumaan otetaan vain harvat ja valitut, ja sitä kuuluisi palvella kunnialla. Se tarkoittaisi myös uskollisuutta loppuelämäsi ajaksi."
"Muista, että jos yrität paeta, lauma löytää sinut. Se ei lopeta etsimistä ennen kuin se sinut löytää", Halo murisi katsoen naarasta silmiin, pörhistäen karvojaan näyttääkseen uhkaavalta.
Nemo puristeli pikimustia kynsiään ukkospolun pintaan. Hän tarkkaili Athenan reaktiota, tämän vastausta. Vastaus määrittelisi, jäisikö naaras henkiin vai ei.

//EE?

Nimi: Okakukka - Lumiklaani (Aoki)

05.10.2018 20:16
Okakukka palasi hetki sitten yrttienkeruu lenkiltä emonsa sekä Myrskykarvan kanssa. Molemmat soturit olivat napanneet pari lintua yhdessä matkan aikana. Parantaja tosin meinasi säikäyttää molemmat saaliit matkoihinsa äänekkäillä lörpötyksillään. Myrkykarva oli murahtanut tuosta nuorelle parantajalle, mutta tuo ei ollut ottanut sanoja kuuleviin korviin vaan puhunut soturin päälle. Jopa Päivänkuiske oli näyttänyt hieman vaivaantuneelta.
Tällä hetkellä kolli lajitteli yrttisaaliitaan kasoihin. Okakukka oli löytänyt yllättävän monta yrttiä olosuhteisiin verrattuna, ja hän oli hyvin ylpeä itsestään. Kolli päästi hilpeän kehräyksen. Mikään ei voisi pilata hänen korkeaa itsetuntoa.
Siirrellessään vihertäviä yrttejä muiden sekaan parantaja antoi ajatuksensa lipua takaisin kokoontumiseen, josta on ollut jo hetki. Kolli itse oli hivuttautunut välittömästi muiden parantajien seuraan, joilla oli jo keskustelu käynnissä. Hän ei ollut juurikaan keskittynyt keskusteluun, sillä hän oli mieluummin tiiraillut kissajoukkoa. Hän ei ollut nähnyt vilahdustakaan kissasta, joka olisi ollut häntä komeampi, tietenkään. Parantaja päästi omahyväisen tuhahduksen. Mitäköhän se linnun rääkäys meinasi? Kissajoukko oli näyttänyt säikähtäneeltä.

Okakukka palasi nykyhetkeen kuullessaan jonkun huutelevan häntä pesän suulta. Kolli kääntyi ympäri ja huomasi Liljatuulen, mustavalkokirjavan kuningattaren.
”Koivuhiiren synnytys alkaa”, naaras kertoi nopeasti. Okakukan kasvoille liukui pienoinen hermostus. Hän ei juurikaan pitänyt synnytyksistä, ne hirvittivät häntä. Se oli naaraiden puuhaa, ei ne hänelle kuuluneet. Voisikohan itse Liljatuuli auttaa synnytyksessä? Hänellähän on pentuja.
”Öh, tulen pian”, parantaja kuitenkin naukaisi hermostuneena. Miksi hän olikaan parantaja?

Hetken päästä kolli seisoi lyhyillä raajoillaan pentutarhan edustalla. Muut pennut oltiin häädetty pihalle, jotteivat nuo häiritsisi synnytystä.
”Koivuhiiri?” Okakukka huhuili naaraan nimeä varmistaakseen oliko tuo valmis hänen tuloon. Hetken päästä naaras vastasi.
”Tule sisään vain Okakukka.” Kyseinen kolli puski tiensä pimeään pesään ja vilkuili ympärilleen. Synnyttävä naaras vaikersi kyljellään, kun taas hänen ystävänsä Liljatuuli pysyi tuon lähettyvillä. Uusi vaikerruksen aalto sai Okakukan siirtymään Koivuhiiren vierelle ja koskettelemaan tuon vatsaa. Naaraan synnytys oli tosiian alkanut. Kolli vilkuili ympärilleen ja muisti yrtit. Hiirenpapanat! Hän oli ilmeisesti jättänyt yrtit pesäänsä.
Okakukka nojautui toisen kuningattaren puoleen.
”Pidä Koivuhiirelle seuraa ja rauhoittele häntä. Käyn hakemassa yrtit”, kolli supatti ennen kuin pyyhälsi pois pesästä. Miksi hän olikin niin huonomuistinen! Kolli tunkeutui pesäänsä ja kaivoi esiin tarvittavat yrtit. Ihme kuin ihme hän muisti oikeat yrtit. Matkalla takaisin pentutarhaan kolli nappasi oksan maasta. Synnyttävä kuningatar saattaisi tarvita tuota. Astuessaan pesään hän kiiruhti Koivuhiiren vierelle välittömästi. Naaraan vierellä istui Liljatuuli, joka piteli huohottavan naaraan tassua.
”Eli. Luulen, että sinulle syntyy kaksi pentua, vatsan liikkeiden perusteella. Ota tämä keppi hampaittesi väliin ja voit purra sitä sitten jos sattuu", kolli naukaisi tunnusteltuaan kuningattaren vatsaa hetkisen. Häntä hermostutti, ja se varmasti kuuluikin hänen äänessään. Hänen karvojaan kihelmöi ja tassuja tärisitytti. Kolli kuitenkin siirtyi parempaan paikkaan, jossa hän voisi avustaa synnyttävää naarasta. Hän piti tassunsa naaraan vatsaa vasten, jotta hän tietäisi milloin naaras koki supistuksen.

Synnytys oli onneksi pian ohitse. Kuolemalta oltiin vältytty, mutta olihan Koivuhiiri kuitenkin vahva ja terve naaras. Pennutkin vaikuttivat terveiltä. Annettuaan ohjeet kolli kiiruhti pois pesästä. Aukio oli rauhallinen. Jotkut soturit olivat viihdyttämässä pentuja, jotka oltiin ajettu pihalle pesästä. Useat kissat tiiruilivat uteliaasti pesää päin ja pian itse parantajaan.
”Kaksi tervettä naaraspentua”, parantaja kertoi pikaisesti klaanille. Kolli toivoi hartaasti,ettei hänen ei tarvitsisi hoitaa synnytyksiä hetkeen.

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

04.10.2018 22:09
Athena ei sietänyt pienen kollin viileää jutustelua. Vai että halusi kolli hänen pulunsa? Ei ikinä. Naaras syöksähti eteenpäin, mutta tunsi tönäyksen kyljessään. Suurikokoisempi vaaleankellanpunainen kolli kiersi pienemmän viereen ja he tuntuivat supattavan keskenään. Athena ravasi edestakaisin heidän edessään ja sihisi hiljaa. Jostain syystä 'leijona'-nimitys sai naaraan huomion ja jokin syttyi hänen mustassa sydämessään. Kuitenkin raivon tuli leiskui keltaisissa silmissä ja hän oli valmiudessa taistoon, jos tilanne kallistuisi siihen päin. Hän siis tosiaan oli Lauman reviirillä. Tätä hän oli etsinyt jo kauan, selittämättömän kuuluvuuden tunteen takia. Jos tuo hiilenharmaa kolli oli Thánatos, olisi tilanne joko hyvin vaarallinen tai hyvä tilaisuus liittyä heidän matkaansa. Mutta pikimusta Athena ei aikonut niin vain näyttää halukkuuttaan. Kollin täytyisi haluta naaras laumaansa, ei vain kokeilla sopisiko pikimusta kuvioihin. Uhmakkaasti Athena kääntyi Thánatoksen ja Halon puoleen ja sähisi hampaat paljastettuina:
”No niin. Taidat sitten olla suuri Thánatos. Sanoisin, että mukava tavata, mutta ihmettelen, miksette ole jo tappanut minua. Tulkaa vain, en minä kuolemaa pelkää. Olen valmis taistelemaan loppuun asti. Mikä pidättelee teitä surmaamasta pientä Athenaa? Olenhan vain laiha kulkukissa, en minkään arvoinen!” Sitten naaras istui sievästi aloilleen, räpyttäen kauniisti keltaisia silmiään, joiden perukoilla liekit vielä tanssahtelivat.
”Tai ehkä haluaisitte antaa avuttomalle naaraalle yösijan. Niin, ehkä te sitä haluatte”, maukui Athena hunajaisimmalla äänellään ja yritti käyttää hyväkseen ovelia suostuttelutaitojaan. Jos se ei tepsisi kolleihin, niin ainakin he näkisivät mihin mustaturkkinen pystyi.

//Fiery?

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

04.10.2018 21:12
Tummaturkkinen kolli naurahti pilkallisesti.
"Rauhoitupa nyt. Muriset kuin leijona."
"Ja...jos et ole sattumoisin huomannut, olet laumani reviirillä, jonne ei niin sanotusti ole asiaa."
Puhuessaan naaras käänsi suuret, keltaiset silmänsä tiukasti Nemoon päin. Tämän silmissä pystyi näkemään tanssivan tulen. Nemolle tapahtui jotain, mitä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Hän menetti itsensä hallinnan hetkeksi. Hän menetti ajantajuntansa sekunnin murto-osan ajaksi. Jotenkin katsoessaan silmissä roihuavaa tulta, hän lumoutui tulesta hetkiseksi. Sitten hän räpäytti silmiään ja palasi ennalleen. Mutta jokin tässä naaraassa jäi hänen mieleensä. Jokin naaraassa kiinnosti häntä. Kollin katse kiinnittyi vuorostaan varuillaan olevan naaraan suussa roikkuvaan pulun raatoon. Ei häntä kaluttu raato kiinnostanut. Kylmä aika ei ollut koittanut vielä, ja kyllä hänen laumansa vielä muutakin ruokaa löytäisivät. Hän ei vain sietänyt, että hänen reviiriltään varastettiin ruokaa. Mutta hän tahtoi testata naarasta hieman.
"Vai sitä ihan saalistetaan täällä?" Nemo kysyi kylmän viileästi. "Kyllä minullekin kelpaisi. Ja, koska oikeastaan olet minun reviirilläni, tuo pulu kuuluu minulle...", kolli ehti aloittaa, kun naaras salamannopeasti oli käymässä tähän kiinni. Nemo ei hätkähtänytkään, ja ennen kuin naaraan kynnet iskivät Nemon rintaan, Halo oli syöksynyt varjoista ja tönäissyt naaraan kauemmas. Veli kiersi hitaasti Nemon viereen pitäen katseensa tiukasti naaraassa. Nemo piti katseensa myös naaraassa. Naaraan käytös oli pelotonta, ja hänen liikkeensä olivat ihailtavan nopeita. Paljon parempia, kuin monien hänen laumalaistensa...
"Kuules leijona. Ei kurkkuun kiinni tarvitse käydä. Ja muutenkin, jos haastaisit minut, et selviäisi hengissä, joten ole varuillasi. Halo pelasti henkesi", Nemo maukui hieman uhkaavaan sävyyn.
Halo piti katseensa yhä tiukasti naaraassa, mutta maukaisi samalla Nemolle hiljaa: "Miksi emme jo tapa häntä?"
Nemo oli hetken hiljaa, ja Halo tulkkasi sen vastaukseksi. "Arvio?"
"Tarkkailtava, lupaava", Nemo maukui hiljaa heilauttaen häntäänsä. Halo nyökkäsi, mutta näytti epäluuloiselta naarasta kohtaan.

//EE? Vähä tönkköö :/

Nimi: Athena - Kulkukissa (EE)

04.10.2018 20:01
Athena pureskeli ensimmäisiä pulunpaloja. Yhtäkkiä naaras huomasi pienikokoisen kollin kävelevän keskelle tietä. Oliko kissa hullu? Hirviöt tulisivat varmasti! Varovasti pikimustaturkkinen piilotti linnun seinän viereen ja tassutti pois varjosta. Yksi harmaa sulka oli tarttunut toiseen takajalkaan ja kulkukissa ravisti sen nopeasti pois. Höyhen voisi paljastaa saaliin, eikä Athena halunnut luopua ruoastaan. Hiilenharmaa kolli käyttäytyi miltei liian rauhallisesti ja se sai naaraan puolustus kannalle.
”Ja mitä se sinua liikuttaisi? Minulla on oikeus kulkea täällä, oikeus saalistaa täällä”, Athena sähisi ja oli mainitsemassa kollin koosta ja siihen liittyvästä taistelutaidosta, mutta mustaturkki tiesi omasta taidostaan. Kissan koko ei määrittäisi heidän taitojaan. Hän tuijotti jäänsinisiin silmiin omilla keltaisillaan ja siristi silmiään, pörhistäen turkkiaan. Tuollainen pieni kissa ei kulkisi yksin vaarallisilla kujilla. Jossain täytyisi olla toinen. Hetken ajan Athena vain keskittyi kuuntelemaan ja saattoi tuntea hiljaisia käpälänaskelia takaansa.
”Toit jonkun muunkin! Arvasin!” kulkukissa sähisi ja muisti taas saaliinsa.
”Ruokani!” Athena huudahti ja salamannopeasti veti kätköistä pulunsa. Nämä kissat eivät veisi mitään naaraalta. Uhkailevasti mustaturkki sihisi hampaidensa välistä ja väläytti neulanteräviä kynsiään. Ruoskamainen häntä halkoi ilmaa ja keltaisissa silmissä paistoi raivo. Raivo omia tunkeilijoitaan vastaan.

//Fiery?

Nimi: Koivuhiiri - Lumiklaani (NPC)

04.10.2018 19:23
Koivuhiiri makasi makuualusellaan Lumiklaanin pentutarhassa ja huohotti. Hän tunsi synnytyksensä alkaneen ja päästi inahduksen. Mustapennun pää nousi unisena kerältä ja sitten ymmärrys syttyi pennun sinisiin silmiin. Pikkuinen naaras tökki sisartaan Lumikkopentua ja selitti tilanteen nopeasti tuolle. He kipittivät nopeasti ulos ja Koivuhiiri kääntyi Vesipennun puoleen. Kolli oli pian oppilasikäinen ja naaraan ystävä Liljatuuli muuttaisi pois pentutarhasta, jonne kuningatar jäisi Mustapennun ja Lumikkopennun, ja tietysti omien pikkuistensa kanssa.
”Koivuhiiri?” kysyi ääni pesän ulkopuolelta.
”Tule sisään vain Okakukka”, naaras maukui ja puri hammasta viiltävästä kivusta. Parantaja työntyi nopeasti sisään ja katsoi vain Koivuhiirtä hetken. Uusi kipuaalto ja vaikerrus saivat kolliin liikettä ja tuo koetti hänen vatsaansa hellästi tassullansa. Sitten Okakukka supatti Liljatuulelle, joka tuli pitämään synnyttävän kuningattaren tassusta. Parantaja itse pyyhälsi varmaankin omalle pesälleen ja palasi hetken päästä eri yrttien kanssa.
”Eli. Luulen, että sinulle syntyy kaksi pentua, vatsan liikkeiden perusteella. Ota tämä keppi hampaittesi väliin ja voit purra sitä sitten jos sattuu", oranssiraitainen kolli maukui hieman hermostus äänessään kuuluen. Koivuhiiri nyökkäsi ja otti oksan suuhunsa. Kipu vain kasvoi, mutta Liljatuulen läsnäolo sai naaraan rauhoittumaan. Ystävä kuiski lohduttavia ja kannustavia asioita.
”Ensimmäinen tulee", Okakukan etäinen ääni kaikui vaaleanharmaan korvissa, mutta hän oli tuntenut sen jo suurempana kipuna kuin hän oli koskaan tuntenut. Koivuhiiri jännitti koko kehonsa ja tunsi märän mytyn luiskahtavan jalkansa vierestä. Tuska helpotti ja etäinen hihkaisu kantautui hänen korviinsa:
”Terve naaras!” Naaraan katse oli sumea, mutta hän saattoi erottaa pennun, jonka Okakukka ojensi Liljatuulelle. Mustavalkokirjava vanhempi naaras alkoi nuolemaan pentua nopeasti vastakarvaan. Naaraspentu näytti niin kauniilta, leopardikuvioiden ja keltaisten silmiensä kanssa. Uusi kipuaalto syntyi ja keppi Koivuhiiren leuoissa katkesi. Vaaleanharmaa päästi matalan mourun.
”Ja toinen on ulkona”, parantajan ääni kuului ja sitten pieni karvamytty ojennettiin tuoreen emon nenän eteen. Hän kietoi etukäpälänsä vaaleanharmaan pennun ympärille ja nuoli pitkää turkkia vastakarvaan. Oranssi tassu koetti vielä naaraan vatsaa ja antoi sitten nopeasti ohjeet, miten Koivuhiiren pitäisi syödä yrtit.
”Ja Liljatuuli, pidä heitä silmällä”, kolli maukui ja kääntyi sitten lähteäkseen pesästä. Molemmat pennut olivat nyt painautuneet emonsa vatsaa vasten ja imivät tarmokkaasti maitoa. Nuorempi pentu kuitenkin näytti nukahtavan nopeasti. Koivuhiiri siirsi pörröisen häntänsä pentujen suojaksi ja sitten hänen silmäluomensa alkoivat painaa. Kuningatar vaipui unten maille rakkautta täynnä.

Nimi: Nemo - Nemon lauma (Fiery)

04.10.2018 19:10
Pienikokoinen kolli käveli yksin pimeillä, varjoisilla kujilla. Hän tiesi, että hänen kohteensa pakeni, mutta ei pitänyt mitään kiirettä. Maahan pudonneet veripisarat näyttivät kollille tietä, ja yhä voimistuva pelkotuoksu kertoi hänen olevan lähellä. Kylmä ukkospolun maa tuntui hänen polkuanturoittensa alla. Ne olivat kuitenkin tottuneet kovaan, armottomaan maastoon, eivätkä siksi olleet millänsäkään. Kuukissa hohti kirkkaana taivaalla, valaisten rakennusten väleistä varjoissa äänettömästi kulkevan kissan turkin. Taustalla hurisi kaukainen hirviöiden ääni, kun ne mylisivät ukkospoluilla.
Nemo seurasi rauhallisesti verijälkiä, kunnes hän kääntyi tielle, joka johti umpikujaan. Kolli vilkuili päätään kääntämättä, mutta tarkkaavaisesti tien reunamia. Tien reunoilla ja päässä oli vanhoja pahvilaatikoita, roskia ja metalliesineitä. Liikettä ei näkynyt. Hän nuuhkaisi ilmaa, ja erotti vaimean pelon tuoksun, mutta läheltä. Kun tarkkaan kuunteli, pystyi erottamaan vaimeaa nopean hengityksen ääntä.

Tummaturkkinen kolli väläytti oikean käpälänsä pitkät, pikimustat kynnet esille, niin että ne raapaisivat ukkospolun pintaa. Hiljaisessa huminassa kissan tarkat korvat kuulivat sen selkeästi. Metallia vasten kuului kopahdus ja pahvilaatikoiden seasta kahahdus, kun salamannopeasti valkoinen kissa syöksähti Nemoa kohti pakenemistarkoituksessa. Nopeasti kuin kettu Nemo syöksyi kissan eteen, niin että tämä joutui pysähtymään. Nemo tarttui valkean naaraan kaulasta kiinni kynsillään, ja painoi maahan.

Pienikokoinen kolli katseli maahan painamaansa valkeaa suurikokoista naarasta, joka tuijotti suoraan tämän silmiin suurilla, vihreillä silmillään, jotenkin uhittelevasti, vaikka naaras huohottikin rasituksesta ja pelosta. "Siitä vain, tapa minut", näyttivät tämän silmät viestittävän. *Sen teenkin, mutta en vielä*, Nemo ajatteli. Nemon katse kiersi naaraan vahvoissa lihaksissa, ja kulki tämän vasempaan lapaan. Kolme pitkää viiltoa, etsijä. Nemo muisti, kun naaras liittyi laumaan. Hän oli ollut kulkukissojen pentu, joka oli eksynyt vanhemmistaan. Orion oli mennyt takuuseen naaraasta. Harmit sille sotilaalle. Mutta toisaalta, olihan hänestä ollut hyvin hyötyäkin. Naaras pakotettiin tappamaan reviirille tunkeutunut pentu, ja oli sen jälkeen järkytyksissään yrittänyt lähteä laumasta. Miten heikkoa. Nemo oli kieltänyt sen, mutta naaras oli nopeutensa takia päässyt hetkiseksi livohkaan. Nemo oli kumminkin sitä ennen viiltänyt naaraan kylkeen suuren haavan, josta tihkui verta. Sitä seuraamalla Nemo pääsi helposti saaliinsa luo. Mitäköhän hyötyä pakenemisesta edes oli? No, saipa hetkisen lisää elinaikaa. Saisi olla tyytyväinen.
Nemon kylmät silmät kiersivät jälleen naaraan silmiin.
"Voi harmi, Demeter. Mitenkäs nyt näin kävi?" hän naukaisi ilman rahtustakaan lämpöä äänessään.
Demeter tuijotti uhmakkaasti Nemoa silmiin.
*Hän ei pelkää kuolemaa, mikä on fiksua, mutta hän ei tee mitään selviytyäkseen hengissä. Typerää.*
Nemo huokaisi syvään.
"Mitään viimeisiä sanoja? Haluatko katua tekojasi? Hyvästellä sukulaisiasi? Rukoilla Kuukissaa?" Nemo kysyi välinpitämättömästi. Kai laumalaisille pitäisi edes ne mahdollisuudet suoda.
"En kadu mitään mitä olen tehnyt sinua vastaan. Ja mitä minun pitäisi rukoilla, sinun sukulaistasiko? Tässä ovat viimeiset sanani sinulle, Nemo. Jonain päivänä koittaa se aika, kun itse muserrut tappamiesi ja alistamiesi kissojen raivon alle. Lopulta aurinko voittaa kuun", naaras vastasi uhmakkaasti, silmissään himmeitten tähtien pilke. Nemoa alkoi raivostuttaa naaraan asenne. Aivan kuin joku häntä muka voittaisi? Kuolleet varsinkin!
Salamannopeasti Demeterin kaulalla olleet kynnet puristuivat tähän kiinni ja puhkaisivat tämän kaulan. Demeter alkoi sätkimään, kun verta alkoi pulppuamaan kaulasta. Hän yritti ryömiä eteenpäin, ja raapi maata kynsillään, yrittäen huutaa. Mutta hänen äänensä oli pelkkää kurlutusta. Nemo puristi kynsiään yhä tämän kaulaan, tuntematta rahtustakaan sääliä, katsoen kylmästi naaraan kuolevan, kunnes hänen päänsä nytkähti luonnottoman kuvottavasti taaksepäin, ja liike lakkasi. Kolli irroitti pikimustat, veriset kyntensä naaraan kaulasta, ja nuolaisi verta käpälästään pois silmäillessään naarasta. Sitten hän kohotti yhden kynnet käpälästään, vei sen naaraan veriselle kaulalle, ja raapaisi siihen syvän, ristin muotoisen haavan. Sitten hän perääntyi, ja lähti kävelemään poispäin kujalta. Yksi uskoton kissa pyyhitty pois maan päältä, Kuolemantuojan kynsin.

****************

Nemo kulki rauhallisena varjoisalla tiellä, ja katseli Kuukissan painuvan hiljalleen mailleen, antaakseen sijaa veljelleen Aurinkokissalle. Sitten hän huomasi tutun kullankirjavan turkin saapuvan toiselta kujalta häntä vastaan. Nemo tassutteli veljensä Halon rinnalle.
"Demeter?" kolli kysyi heilauttaen häntäänsä.
"Rasti", Nemo ilmoitti lyhyesti. Halo nyökkäsi sen merkiksi, että hän oli ymmärtänyt asian. Sitten Halo alkoi haistelemaan ilmaa epäilevän näköisesti. Nemo katsoi häntä tarkkailevasti.
"Vieras tuoksu. Lähellä", Halo ilmoitti.
"Tunkeilija", he sanoivat yhteen ääneen, ja niin kaksi erikokoista veljetä lähti hiipimään kujia pitkin hiirenhiljaa. He kääntyivät eräälle kujalle, ja Nemo huomasi varjoista pilkistävän kiiluva silmäpari. Kissa ei kumminkaan ollut huomannut heitä. Hän antoi Halolle äänettömän merkin kiertää kujan toisell puolelle pientä polkua pitkin, jotta he voisivat saartaa tunkeilijan. Kullankirjava kolli nyökkäsi, ja lähti Nemon luota. Sitten Nemo silotti turkkinsa, suoristi selkänsä, ja asteli itsevarmana keskelle tietä. Hänen katseensa kohtasi kiiluvan silmäparin, ja varjosta astui esiin pienikokoinen pikimusta naaras.

"Hei! En ole tainnut nähdä sinua ennen. Oletkos sattumoisin...tunkeilija?" kolli kysyi, katsoen uhkaa suoraan silmiin.

//EE?

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

01.10.2018 20:14
Aurinkotassu huomasi, miten tyynesti ja välinpitämättömästi Kipinätassu käyttäytyi astellessaan kauemmaksi ja kiukun kipinät herättivät naaraan turtuneisuudesta. Naaraan raidallinen selkäturkki nousi ärtymyksestä pystyyn. Miksei Kipinätassu voinut kerrankin osoittaa edes jonkinmoisia tunteita! Aurinkotassu pohti itsekseen mahtoikohan kolli olla aivan tyhjä sisältä. Aurinkotassu kääntyi katsomaan poispäin ja jokin äkillinen tunne varjosti hänen vihreiden silmiensä katsetta. Kipinätassu ei tainnut tietää, että Aurinkotassulla oli koko elämänmittainen kokemus sisältä tyhjistä, viileistä kissoista.



Aurinkotassun emo, Lehtiturkki oli ollut jatkuvasti välinpitämätön, kylmä ja etäinen, jättäen ainoan tyttärensä jatkuvan yksinäisyyden tunteen valtaan. Aurinkotassu oli kiivaasti yrittänyt tehdä vaikutuksen emoonsa, olla pentutarhan nopein, rohkein ja reiluin, mutta emon silmistä ei milloinkaan paistanut kiintymys. Aurinkotassu oli odottanut oppilaiden pesään muuttamista kuin kuuta nousevaa, mutta nyt hän kohtasi vain kylmäkiskoisen Kipinätassun, jota tuntui aina eristävän välinpitämättömyyden lävitsetunkematon muuri.



Aurinkotassu sattui juuri sillä hetkellä vilkaisemaan Kipinätassua, joka istui leirin toisella puolella. Jokin kollin lapojen kireässä asennossa sai Aurinkotassun ohikiitävän hetken ajan epäilemään aiempaa tulkintaansa Kipinätassun täydellisestä tunteettomuudesta. Sitten naaras ravisti päätään. Piti vain hyväksyä, että Kipinätassu oli kylmä karvapallo, jota mitkään maailman asiat eivät hetkauttanet.



Varapäällikön askeleet saivat Aurinkotassun hätkähtämään ja hän yritti kiireesti siloittaa oranssiraidallisen turkkinsa. Pähkinäkatseen silmät olivat surusta tummat, mutta hänen ilmeensä oli tuima.

“Mustakäpälä ei pääse harjoituksiin tänään. Sinun on parasta mennä Tiikeritulen ja Kipinätassun mukaan”, Pähkinäkatse ilmoitti ja kääntyi jo poispäin ennen kuin Aurinkotassu ehti edes kumartaa kunnioittavasti.



Matkalla harjoituspaikalle Aurinkotassua alkoi hieman hermostuttaa. Kipinätassu oli kymmenen kertaa häntä kokeneempi ja paljon vanhempi ja Tiikerituli oli sentään Liekkikynsien komentaja. Sitten naaras tunsi tutun päättäväisyyden leimahduksen. Kaikkien oli aloitettava jostain ja hän halusi näyttää olevansa valmis paiskimaan töitä edistyksen eteen tuplasti muita enemmän.



***



“Aloitetaan helposta liikkeistä, sillä Aurinkotassu on vielä aloittelija”, Tiikerituli naukui. Aurinkotassu tuijotti vastapäätä seisovaa Kipinätassua silmiin liki hypnotisoituneena, niin jännittynyt naaras oli. Hänen lihaksensa olivat valmiit toimimaan heti kun Tiikerituli antaisi käskyn, mutta naaraan mieli oli seesteinen ja kirkas. Tiikerituli näytti Kipinätassun kanssa liikkeen, jossa toinen ponkaisi toisen selkään ja alemmaksi jäänyt kissa kiepahti selälleen yrittäen rusentaa hyökkääjän alleen.



“Aurinkotassu, hyppää sinä Kipinätassun selkään, sillä olet pienempi. Tätä liikettä ei voi käyttää paljoa isompaa kissaa vastaan, joten emme ole voineet harjoitella tätä juurikaan edes Kipinätassun kanssa, koska ei ole ollut muita oppilaita”, Tiikerituli ohjeisti ja astui huomaamatta sivummalle. “Voitte aloittaa.”



Aurinkotassu ei odottanut sekuntiakaan yliaikaa vaan syöksyi eteenpäin ja ponkaisi ylös Tiikeritulen sanojen ehdittyä tuskin edes haihtua aamuilmaan. Aurinko näytti sytyttävän hyppäävän kissan turkin tuleen ja Aurinkotassu toivoi sen häikäisevän Kipinätassun silmiä. Raidallinen naaras laskeutui hiukan horjahtaen Kipinätassun lavoille ja haki parempaa tasapainoa hännällään.

//Fiery tai EE?

Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

01.10.2018 14:26
Kipinätassu istui hiljaa katsellen maata. Hän yritti sulkea korvansa Lummekukan sydäntä raastavilta nyyhkäisyiltä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Häntä alkoi ärsyttää, eikä hän tahtonut surun tarttuvan häneen. Mutta ei hän voinut kuningattarelle mitään mennä sanomaan. Olihan hän menettänyt kaksi pentuaan. Ja emolle pennut ovat tärkein asia koko maailmassa, sellainen jonka vuoksi hän voisivat kuolla.
Kolli yritti vain istua rauhallisena ja välinpitämättömänä, mutta suru tunki hänenkin sisälleen. Miksi hänen piti murehtia kissoja, jotka eivät olleet hänelle millään tavalla tärkeitä?

Kolli vilkaisi Aurinkotassuun, joka katsoi häneen päin. Välittömästi kolli käänsi naamansa peruslukemille. Hän ei alkaisi surkuttelemaan Aurinkotassun edessä. Sitä paitsi pennut olivat Aurinkotassun mestarin pentuja, eli asia koski häntä enemmän kuin Kipinätassua.
Kissoja tulvi pentutarhaan, lohduttamaan menetyksen kokeneita vanhempia, mutta varapäällikkö istui pesän ulkopuolella päästäen sisään vain pentujen omaisia ja vanhempien hyviä ystäviä, etteivät kaikki kissat tunkisi sinne samaan aikaan. Parantaja oli pesässä, tutkien pentuja. Kolli kuuli sivukorvalla heidän mainitsevan Haukkapennunkin olevan sairaana. Hän toivoi sisimmässään, ettei Haukkapentukin kuolisi. Se olisi liikaa Lummekukalle.

Kipinätassu vilkaisi Aurinkotassuun, tuhahti ja käänsi päänsä pois. Hän käveli hiljaa leirin toiselle laidalle, istui alas ja katseli yksin kun aurinko nousi hiljalleen puiden takaa. Jos hän olisi tiennyt tällaisen tapahtuvan pennuille, hän olisi jäänyt heti kokoontumisesta pois. Kai hän olisi jotain pystynyt pentujen eteen tekemään.

Kuoleman ajatus tulvahti hänen mieleensä kuin pimeyden aalto. Muistot, joita hän ei tahtonut muistaa, ryöppysi hänen ajatustensa muurin yli voittamattomasti.
"Odota tässä. Palaan aivan pian", kaikui hänen emonsa ääni kollin päässä. Järkyttävät välähdykset muistoissa, taistelu pentutarhasta seurattuna. Hänen emonsa, makaamassa verilammikossa leirin keskellä...
Kipinätassu pudisteli päätään saadakseen muistot pois päästään. Tulikukan kuolemasta oli jo aikaa. Hän oli pärjännyt hyvin ilman emoaan, ja tulisi vastedeskin pärjäämään. Monet klaanitoverit, jotka olivat ilkkuneet häntä, eivät pystyneet edes kuvittelemaan mitä kaikkea tuskaa kolli kantoi sisällään. Hänen olisi päivittäin tehnyt mieli vain avata suunsa ja huutaa, hypätä kalliolta alas tai jotain vastaavaa. Mutta hän piti suunsa aina kiinni. Ja öisin surulliset muistot saattoivat hänet uneen. Hänellä ei ollut klaanissa ketään kehen luottaa, ketään kenelle uskoutua. Hän vihasi ajatuksiaan. Aina kun klaanissa oli kuolemaa ja menetyksiä, hänen onat menetyksensä ja surunsa nousivat pintaan.

Kipinätassu havahtui ajatuksistaan, kun hänen mestarinsa haju läheni. Kolli yskäisi ja kääntyi katsomaan mestariaan.
*Yhteisharjoitukset Aurinkotassun kanssa*, kolli muisti. Liekkikynnet eivät yleensä harjoitelleet soturien kanssa, eivätkä Liekkikynsioppilaat soturioppilaiden kanssa, mutta Tiikerituli oli ajatellut, että Kipinätassulle tekisi hyvää harjoitella muidenkin kuin hänen kanssaan, jotta Kipinätassu oppisi vastaamaan muidenkin kuin hänen taisteluliikkeisiinsä. Ja Aurinkotassulle tekisi hyvää harjoitella kokeneemman taistelijan kanssa.
Tiikerituli näytti surulliselta pentujen kuolemasta, mutta silti patisti Kipinätassun ajattelemaan muuta ja lähtemään harjoittelemaan. He astelivat leirin sisäänkäynnille odottamaan Aurinkotassua ja Mustakäpälää.

//EE tai Halla?

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani (Halla)

25.09.2018 19:19
Oli kokoontumista seuraava aamu. Valo tihkui oppilaiden pesään vielä vihreiden lehtien lomitse ja lankesi Aurinkotassun kuonolle. Nuori naaras heräsi valoon ja aukaisi vaaleanvihreät silmänsä unisena. Kipinätassu nukkui pesän toisella puolella, mutta tämäkin joutuisi heräämään pian - heillä olisi yhteiset taisteluharjoitukset aamulla. Aurinkotassu nousi venytellen ja tuuppaisi Kipinätassua kuonollaan. “Herää, meidän täytyy kohta lähteä.” Kipinätassu avasi meripihkanväriset silmänsä ärtyneen oloisena ja nousi pystyyn. Kipinätassu ei vaikuttanut pitävän Aurinkotassusta ollenkaan. Aurinkotassu sähähti mielessään. Jos Kipinätassu halusi vihata häntä, sen kun vain! Aurinkotassu aikoi näyttää, että Kipinätassun oli aivan turha katsoa häntä nenäänsä pitkin, sillä Aurinkotassusta kasvaisi vielä loistava soturi tai jopa liekkikynsi!

*Sitä ennen minun pitää kyllä rauhoittua*, Aurinkotassu huomautti itselleen mielessään.



Hän tassutti leiriaukiolle, joka oli vasta hiljalleen heräilemässä aamuun. Oranssiraidallinen naaras kulki edelleen tuoresaaliskasalle ja kaiveli sieltä eiliseltä jääneen myyrän. Hän haistoi Kipinätassun tuoksun läheltään, vaikka ei ollut kuullut kollin seuranneen häntä. Saman tien hän voisi yrittää olla kollille ystävällinen.



“Haluatko jakaa tämän?” Aurinkotassu kysyi kohteliaasti. Hänellä itsellään ei ollut koskaan ollut pentuetovereita, joten naaras oli innoissaan päästessään jakamaan riistansa vihdoinkin jonkun kanssa. Kipinätassu tosin ei vaikuttanut ollenkaan innostuneelta asiasta, mutta vastasi lopulta: “Kiitos”. Aurinkotassu tunsi vastoin tapojaan hermostuksen kiirivän turkkinsa alla. Hänestä tuntui ettei hän oikein saanut yhteyttä Kipinätassuun. Kollin ajatukset ja tunteet olivat hänelle täysi arvoitus. Oranssiraidallinen naaras kumartui oranssiraidallisen kollin viereen ja oli haukkaamassa myyrästä palaa kun korvia raastava vaikerrus halkoi yhtäkkiä leirin.



Huuto kuului pentutarhasta! Kipinätassu ja Aurinkotassu ponkaisivat jaloilleen samaan aikaan ja ryntäsivät pentutarhaan. Tarhan ainoa kuningatar, Lummekukka oli painanut päänsä kumaraan pienen, liikkumattoman pennun ylle. Naaraan vaikerrus oli täynnä sydäntä raastavaa surua.

“Piikkipentu, voi Piikkipentu!” hän ulisi. Aurinkotassu ymmärsi järkyttyneenä, ettei Lummekukan edessä oleva pentu liikkunut. Piikkipentu makasi paikoillaan ja tämän joskus niin eloisat silmät olivat tunteista ja elämästä tyhjät.

“Mitä tapahtui?” Aurinkotassu kysyi, eikä kyennyt katsomaan pois entisen pesätoverinsa ruumiista.

“M-minä heräsin ja hä-hän ei hengittänyt”, Lummekukka sopersi. Suru ja menetys hyökyivät hänestä aaltoina.

“Mitä siellä tapahtuu?” Koivutuulen ääni kysyi pesän suulta. Hän ja klaanin varapäällikkö Pähkinäkatse olivat saapuneet paikalle. Kollien silmät laajenivat järkytyksestä heidän ymmärtäessään tapahtuneen.

“Kipinätassu ja Aurinkotassu, tehkää tilaa Lieskalaululle”, varapäällikkö komensi vakavana ja oppilaat poistuivat pesästä. Aurinkotassu katsoi Kipinätassuun ja näki järkytystä tämänkin kasvoilla.

//Jos Fiery jatkaa? :)

Nimi: Kipinätassu - Roihuklaani (Fiery)

22.09.2018 12:40
Kipinätassu istui kissajoukossa ei-kenenkään maalla, pälyillen Päällikönkalliolle. Aurinkotassu istui kollista kauempana, mistä hän oli helpottunut. Naaras oli kollista ärsyttävä, vasta soturikoulutuksensa aloittanut nuorempi naaras, jonka kolli oli kuullut unelmoivan Liekkikynneksi pääsemisestä. Heille tuli jatkuvasti riitaa jostakin. Siksi kolli oli helpottunut, ettei hänen tarvinnut keskustella nuoren oppilaan kanssa. Kolli tiiraili kissajoukkoa, ja hänen katseensa kohtasi hänen mestarinsa katseen. Tiikerituli istui kauempana vanhempien soturien kanssa, ja väläytti oppilaalleen varoittavan katseen. Kipinätassu vastasi katseeseen tuimasti. Hän oli jo soturin ikäinen, hän varmaan osaisi pitää itsestään jo huolen! Tämä kokoontuminen oli tosin vasta kollin toinen. Toisin kuin joku Punatäplä, soturi joka oli Kipinätassun ikäinen ja käynyt miltei kaikissa kokoontumisissa, Kipinätassua ei usein päästetty kokoontumisiin. Ensimmäisessä kokoontumisessaan kolli oli ajautunut riitoihin Lumiklaanin oppilaan kanssa, ja alkanut tappelemaan kesken aselevon. Tiikerituli oli ollut häpeissään oppilaansa käytöksestä, ja nyt sen takia tarkkaili häntä.
Kipinätassua ärsytti se suuresti. Hän yritti jälleen keskittyä päälliköiden puheisiin. Häneltä oli mennyt Yötähden puhe hieman ohi, mutta hän havahtui kun kuuli Lehmustähden aloittavan puhettaan. Hän kertoi uusista pennuista, ja vanhan Sinituhkan kuolemasta. Kissajoukko kohahti surumielisesti. Sinituhka oli ollut arvokas Liekkikynsi.
Valkotähti kertoi uudesta pennusta, Suopennusta sekä klaaniin liittyneestä Säälipennusta. Pennun nimi kuulosti hänestä hieman oudolta. No, ovathan sirppiklaanilaiset itsekin omituisia. Kuin sammalaivoisia oravia.
Kipinätassun oli vaikeaa keskittyä loppuihin puheisiin, sillä monia ajatuksia pyöri hänen päässään. Valkotähti puhui vielä jotain uusista oppilaista ja uudesta Latvakiipijästä. Kipinätassu ei ymmärtänyt Latvakiipijöitä. Sirppiklaanilaiset olivat oravia, Latvakiipijät sitten jotain superoravia. Liekkikynnet olivat paljon hyödyllisempiä. Mutta eivät sirppiklaanilaiset olleet niin vahvoja, että he olisivat voineet olla Liekkikynsiä.
Kun Kuoriaistähti aloitti puheensa, joku astui Kipinätassun hännän päälle.
"Ai! Varo vähän!" hän sähähti ja käänsi päätään, nähdäkseen häntänsä tallojan. Hän hätkähti nähdessään nuoren sirppiklaanilaisnaaraan. Naaras oli valkea, ja hänen turkissaan oli kullankeltaisia täpliä. Hän oli selvä sirppiklaanilainen, mutta hänen ruumiinrakenteensa muistutti myö vähän Nummiklaania. Naaraan suuret keltaiset silmät katsoivat suoraan kollin silmiin.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus", naaras vastasi hätkähtäen.
"Ei se mitään...", kolli sanoi hiljaa ja käänsi päänsä takaisin Päällikönkalliota kohti. Samassa hän huomasi, että nuori naaras oli käynyt hänen viereensä istumaan.
"Kuka sinä olet? Taidat olla Roihuklaanista", naaras maukui uteliaana.
"Olen Kipinätassu", Kipinätassu tuhahti, yrittäen viestittää ettei ollut juttelutuulella.
"Tassu? Mutta näytät aivan soturilta", naaras maukui kummissaan.
"Olen Liekkikynsioppilas", kolli tokaisi nopeasti.
"Minä olen Kultatassu. Soturioppilas. Mutta olen ajatellut kouluttautua Latvakiipijäksi soturikoulutukseni jälkeen", Kultatassu maukui, samalla vilkuillen päälliköitä.
"Vai niin."
"Millaista on olla roihuklaanilainen?"
"Millaistako? No, mehän siis tappelemme käärmeiden, kettujen ja mäyrien kanssa päivittäin. Syömme koiria aamiaiseksi", Kipinätassu sanoi nopeasti katsoen yhä toisaalle.
"Mitä? Lasket leikkiä, etkö laskekin?" naaras maukui osittain hämmästyneenä, osittain kehräten.
"En suinkaan."
Kultatassun viikset värisivät huvittuneina ja hän tökkäisi kollia käpälällään.
"Olet ihan hupsu."
Älä ala tökkimään, kolli meinasi sanoa, mutta piti suunsa kiinni. Jokin tässä sirppiklaanilaisnaaraassa kiinnosti Kipinätassua.
"No millaista on olla sirppiklaanilainen? Hypitte kuin oravat puissa päivät pitkät ja syötte siemeniä?" Kipinätassu esitti vastakysymyksen.
"Oravat itsellesi. Saalistamme, partioimme...", naaras aloitti.
"Kyllä minä sen varmaan tiedän."
Naaras katsoi hetken Kipinätassua loukkaantuneen näköisenä, mutta se ilme vaihtui sitten hymyyn. Sitten Kipinätassu huomasi, että heidän keskustellessaan päälliköt olivat lakanneet puhumasta. Kuu oli jo laskemassa, ja kuuhuippu oli jo menneisyyttä.
"Kokoontuminen päättyköön! Jokainen palaa partionsa kanssa omalle reviirilleen. Aselepo on päättynyt!" Valkotähti kuulutti Päällikönkalliolta, ja loikkasi sitten alas klaanitovereittensa seuraan. Kultatassu vilkaisi vielä Kipinätassua silmiin, ja lähti sitten loikkimaan muiden luokse. Kipinätassu jäi katsomaan hänen peräänsä. Sitten Tiikerituli tuli kollin luokse ja kosketti hänen lapaansa hännällään.
"Tule, mennään."
Kipinätassu nyökkäsi hiljaa, ja lähti palaamaan reviirilleen klaanitovereittensa seurassa.

//jos joku haluu jatkaa?

Vastaus:

21 kp:ta!

Nimi: Heijastustassu - Nummiklaani (EE)

19.09.2018 15:33
Heijastustassu seurasi joukon viimeisimpinä Kuoriaistähteä alas laaksoon. Lumiklaani ei ilmeisesti ollut vielä saapunut, ja naaras uskotteli itselleen, ettei se haittaisi. Lumitassu oli pettänyt klaaninsa lähtiessään toiseen. Mikään teko ei paikkaisi sitä. Nummiklaanilaista pänni myös kokoontumisien yöllinen aika, vaikka naaraalla olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Yhdet harjoitukset jäivät väliin, joka ei olisi hyväksi hänen taidoilleen.

Heijastustassu käveli kissojen joukkoon ja etsi katseellaan jotakin, jotakin, mutta ei tiennyt tarkalleen mitä. Lumiklaanin saapuminen ilahdutti kissoja hänen ympärillään. Lumitassun tuttu valkoinen turkki lähti kulkemaan hänen suuntaansa, mutta Heijastustassu käänsi kollille selkänsä ja tassutti kissajoukkoon. Yhtäkkiä naaras törmäsi johonkuhun ja päästi sihahduksen. Kollin, johon hän oli törmännyt, ominaistuoksu oli jollain tavalla tuttu. Mustassa turkissa oli tuore arpi kyljen kohdalla ja valkoisessa hännässä oli hampaanjäljet. Heidän katseensa kohtasivat ja merkitsevät katseet vaihtuivat. Heijastustassu veti päälle teennäisen äänen ja maukui:
”Hei, kukas sinä olet?” Kolli ymmärsi ja vei heidät paikkaan, jossa heidän jutteluaan ei kuultaisi.
”Hei, minä olen Peilitassu! Kuka sinä olet?” Heijastustassu nyökkäsi ja kertoi nopeasti nimensä, jotta he voisivat aloittaa keskustelunsa.
”Ovatko haavasi parantuneet hyvin? Tein aika pahaa jälkeä!” naaras maukui ja katsoi arpia. Sellaista harjoituksissa oli, ei armoa.
”Hyvin ne parantuivat! Sumutuuli, parantajamme, katsoi minua vähän kummallisesti, mutta ei hän varmaankaan ole edes kuullut Pimeyden Metsästä”, Peilitassu naurahti ja juovaturkki hyssytteli häntä. Ei pitäisi pitää noin kovaa ääntä. Olisi huono juttu, jos joku kuulisi. Päälliköt aloittivat puheensa, eikä nummiklaanilainen juurikaan jaksanut kuunnella puheita. Lumiklaanin kohdalla, Lumitassu mainittaessa, oppilas päästi sihahduksen hampaittensa välistä.
”Lumitassu on veljeni”, Heijastustassu maukui ja Peilitassu katsoi häntä hämmentyneenä.
”Miksi hän sitten on Lumiklaanissa?”
”Hän vaihtoi klaania ja petti meidät kaikki! En ihmettelisi, vaikka hän tekisi sen uudestaan. Jos minulta kysytään, veljeeni ei Yötähden pitäisi luottaa”, harmaaturkkinen maukui keltaiset silmät kipinöiden inhotuksesta.

Vastaus:

10 kp:ta!

Nimi: Taivaltaja - Erakko (EE)

13.09.2018 11:05
//Tapahtui kokoontumisen aikana! Tarkoituksella lyhyempi. Ei tarvitse pakosti pisteyttää : D

Taivaltaja istui kallion reunalla, kuunnellen klaanien kokoontumista. Tästä hän piti, rauhanomaisesta puheensorinasta. Roihuklaanin päällikkö ilmoitti uutisia uusista pennuista. Harakan luoma varjo siirtyi joukon yli, ja sai vanhan kollin huokaisemaan. Se oli enne. Samassa vanha loru – yhteisöajoilta – muistui hänen päähänsä.
”Yksi surulle, toinen ilolle, kolme hautajaisille, neljä syntymälle, viisi Tähtiklaanille, kuusi Pimeyden Metsälle, seitsemän paholaiselle, omalle itselleen”, erakko hyräili itselleen hiljaa ja tiesi, että pennut tulisivat kuolemaan aikanaan. Se olisi vain kyse ajasta. Pentujen vanhemmat tulisivat kärsimään kovasti tästä, mutta se oli Tähtiklaanin tahto. Ehkä jommallakummalla oli jokin tärkeä oppitunti oppimatta.

Vastaus:

Ruhtinaalliset 2 kp:ta :'D
Hieno loru kylläkin

Nimi: Aurinkotassu - Roihuklaani

13.09.2018 10:38
Aurinkotassu ei voinut uskoa hyvää onneaan saapuessaan Kokoontumiskallioille klaaninsa kanssa. Täydenkuun kokoontuminen täytti hänet valtavalla innolla ja sai hänen kirjavan oranssiraidallisen turkkinsa kohoilemaan selästä. Aurinkotassu kiipesi klaaninsa mukana kallioita ylös ja henkäisi ihmeissään nähdessän kuunvalossa kylpevät kissat. Heitä oli niin monta! Aurinkotassu huomasi ainoan oppilastoverinsa, Kipinätassun ohittavan hänet ja ryntäsi perään.

Vaikka Aurinkotassu ei ollut ehtinyt jutella Kipinätassun kanssa nimeksikään, hän vaistomaisesti lyöttäytyi tämän seuraan. Vieraat kissat tuntuivat liki pelottavilta. Samassa Mustakäpälä, Aurinkotassun mestari tassutti tämän luokse.
"Aurinkotassu!" mestari naukui. "Mene juttelemaan muiden klaanien kissoille, mutta odotan sinulta kuten kaikilta oppilailta esimerkillistä käytöstä." Nuori naaras nyökkäsi vakavana. Hän ei nolaisi Roihuklaania. Mustakäpälä kääntyi pois ja Aurinkotassu puolestaan kääntyi ihmettelemään muita kissoja.

Hän haistoi Sirppiklaanin lumisen tuoksun ja havaitsi pienen rykelmän nuoria kissoja. Oranssiraidallinen oppilas tassutti lähemmäs ja nyökkäsi tervehdykseksi.
"Hei. Minä olen Aurinkotassu", hän esittäytyi. Pienikokoinen, mustaläikikäs kaunis naaras katsoi häntä uteliaasti. Tämä tuoksui voimakkaasti Sirppiklaanilta. "Olen Kärpästassu", naaras esittäytyi. "Onko tämä ensimmäinen kokoontumisesi?"
Aurinkotassu nyökkäsi ja alkoi rentoutua. Toinen oppilas esittäytyi Sirppiklaanin Kultatassuksi ja kolmas oli virtaklaanilainen nimeltään Mutatassu.
"Millaista on osata uida?" Aurinkotassu kysyi kiinnostuneena Mutatassulta. Hän itse ei kastellut puolipitkää turkkiaan vedessä ellei ollut aivan pakko.
"Se on hauskaa. Vedessä olet liki painoton", Mutatassu kuvaili. Aurinkotassun ja muiden oppilaiden juttelu keskeytyi kun suurelta kalliolta kuului naukaisu: "Hyvää iltaa, kaikkien klaanien kissat! Tervetuloa! Kokoontuminen alkakoon!" Puhuja osoittautui Virtaklaanin päälliköksi, Pronssitähdeksi.

Aurinkotassu kuunteli päälliköiden puheita kiinnostuneena ja hänen istui pää korkealla ja vihreät silmät säihkyen Lehmustähden mainitessa hänen nimensä.

Vastaus:

9 kp:ta!

Nimi: Piikkipentu - Roihuklaani (Aoki)

12.09.2018 19:49
Voimakas yskä ravisteli takkuturkkista kollipentua hereille. Oli yhä yö sekä kokoontuminen. Hänen kurkkua kuristi ja sattui, jopa hengittäminen tuntui raskaalta ja kivuliaalta. Aivan kuin hän olisi nielaissut maamyyrän elävänä, joka nyt yritti kaivaa tiensä ulos terävillä ja vahvoilla kynsillään.
Kollia paleli ikävästi, vaikka hän makasi tiukasti emonsa lämpimää vatsaa vasten. Kylmyys tuntui siltä kuin hänet oltaisiin hylätty Lumiklaanin reviirin lumisille vuorille. Piikkipentu pörhisti pikimustaa turkkiaan, yrittäen lämmittää itseään, muttei sekään auttanut.
Pennun tumma nenä oli tukkoinen, joka tuntui hyvin ahdistavalta. Kirkas neste valui hänen nenästään pehmeille sammalille. Hän haukkoi henkeä heikosti vilkuillessaan sumeilla silmillään ympärilleen. Pesässä oli pimeää, kuten yleensä öisin, mutta nyt se tuntui vieläkin pimeämmältä ja pelottavammalta kuin yleensä. Pesä oli hiljainen, jos pennun rahisevaa hengitystä tai muiden kuorsausta ei laskettu.

Piikkipentu yritti potkia emonsa vatsaa jotta tuo heräisi, mutta hänen raajojansa koski ja ne tuntuivat kankeilta. Hän ei jaksanut tai pystynyt liikkumaan lainkaan. Takkuturkkinen kolli vilkuili ympärilleen hätäisenä, kunnes hänen sumea katseensa asettui siskonsa, Kyyhkypennun kohdalle. Hopeanharmaa naaras ei liikkunut lainkaan, edes hänen kylkensä eivät kohoilleet. Hän oli nyt osa Tähtiklaania. Naaraan ruumis oli kylmä, josta kolli päätteli, että naaraan kuolemasta oli jo hetki.
Kauhun vallassa Piikkipentu päästeli säälittäviä miukaisuja suustaan, mutta tuo raastoi hänen kurkkuaan kuin kynnet.
Hänellä ei ollut mitään hajua mitä hänelle oli tapahtumassa. Vielä eilen hän oli voinut aivan hyvin, vaikkakin häntä oli ollut hyvin väsyttänyt. Tosin Kyyhkypentu vaikutti olevan paljon häntä huonommassa kunnossa.

Pentu antoi pian periksi ja kellahti kyljelleen. Hänen näköpiirinsä oli sumea, eikä hän enää meinannut saada mistään selvää. Piikkipentu kuunteli muiden rauhoittavaa tuhinaa ennen kuin hän sulki silmänsä. Hänen kiihtynyt rahiseva hengitys hidastui lähes olemattomiin. Näinkö Tähtiklaani hänet hakisi?
Pennun ruumis värähti voimakkaasti ja lopetti liikkumisen täysin. Hänen kylkensä eivät enää kohoilleet sekä hänen silmänsä olivat lasittuneet. Kaikki kipu oli nyt kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hänet oltiin haettu Tähtiklaaniin, jossa hän voisi nyt olla siskolleen seuraksi.

Vastaus:

10 kp:ta! Vaikkakin Piikki ei niitä enää tarvitse :')
Rest in peace Piikkipentu.

Nimi: Pronssitähti - Virtaklaani (EE) Kokoontuminen

12.09.2018 19:21
Pronssitähti hyppäsi Päällikönkallion päälle ja huomasi Roihuklaanin saapuvan. Lehmustähti teki, kuten oli aina tehnyt: meni tervehtimään tuttujaan. Samassa naaras huomasi Tiikeritulen, roihuklaanilaisen, joka oli huomattavan korkea-arvoinen omassa klaanissaan. He nyökkäsivät toisilleen, ja sitten päällikkö jatkoi odottamistaan. Sirppiklaanilaiset saapuivat myös ja vanhan naaraan hännänpää alkoi heilua kärsimättömänä. Kuunvaloa ei ollut loputtomiin. Vasta kolme päällikköä oli paikalla. Hetken aikaa kuului vain rauhallinen puheensorina ja sitten Nummiklaanin haju sekoittui muihin, kun Kuoriaistähti johti partionsa laaksoon. Ystävällinen tervehdys nuorelle päällikölle, kun kolli liittyi hänen seuraansa. Lumiklaanikin liittyi pian muiden seuraan ja sai Pronssitähden huokaisemaan helpotuksesta. Vihdoinkin jokainen klaani oli koossa, ja kokoontuminen voisi alkaa. Yötähti liittyi mitään sanomatta muiden päällikköjen joukkoon, johon Valkotähti ja Lehmustähtikin olivat tulleet. Pronssitähti astui eteenpäin ja päästi hurjan nau’un. Hetken päästä melkein kaikki keskustelu oli hiljentynyt.
”Hyvää iltaa, kaikkien klaanien kissat! Tervetuloa! Kokoontuminen alkakoon!” punaruskea naaras maukui ja kysyi äänettömästi katseellaan muilta päälliköiltä, voisiko aloittaa. Hän ei saanut vastalausettakaan, joten katsoi sen olevan okei.
”Virtaklaanille Tähtiklaani on ollut suopea, ja ruokaa on riittänyt runsaasti ja joet ovat olleet täynnä kalaa. Klaani on hyvin ruokittu. Virtaklaanilla on uusi varapäällikkö, Ilveshäntä! Sumuaalto kuoli urhollisesti tärkeässä tehtävässään. Me kunnioitamme hänen muistoaan”, hänen ilmoituksensa Sumuaallon kuolemasta sai kohahduksen kulkemaan kissojen keskuudessa. Monet olivat pitäneet vanhasta varapäälliköstä.
”Lisäksi meillä on yksi uusi oppilas, Mutatassu!” Pronssitähti päätti puheensa ja kuunteli onnellisena, kun kissajoukko huusi oppilaan nimeä. Nuori kolli istui selkä suorana ja nautti saamastaan huomiosta. Päällikkö astui taaksepäin ja katseli, kun Lehmustähti oli astumassa eteen, mutta Yötähti kiilasi tiensä kallion eteen. Lehmustähti näytti yllättyneeltä ja istui sitten ärtyneenä alas.
”Lumiklaanilla on mennyt pelkästään hyvin! Pikkupurot ovat kuivuneet, joten emme ole saaneet niin paljon ruokaa, mutta klaani on vahva! Aamulumelle syntyi kaksi pentua, Mustapentu ja Lumikkopentu, mutta valitettavasti hän menehtyi synnytyksessä. Klaaniin liittyi uusi jäsen, Lumitassu, joka otettiin avosylin vastaan”, Yötähti maukui ja vilkaisi Kuoriaistähteen, joka heilautti korvaansa yrittäen selvästi pysyä rauhallisena. Lumitassun nimeä huudettiin ja Pronssitähti tajusi, että Lumiklaanin oppilas oli peräsin Nummiklaanista. Mustaturkkinen päällikkö astui taaksepäin ja Lehmustähti astui nopeasti tämän paikalle.
”Roihuklaanille on riittänyt riistaa ja klaani on täysissä voimissaan! Sinituhka menehtyi Liekkikynsien häätäessä koiraa reviiriltämme. Lummekukalle ja Mustakäpälälle syntyi kolme pentua, Piikkipentu, Kyyhkypentu ja Haukkapentu!”, ruskeankirjava päällikkö maukui iloisesti ja yhtäkkiä koko joukon päälle siirtyi varjo. Kuului yhden yksinäisen harakan rääkäisy, ja kissojen seasta saattoi kuulua muutama kauhistunut naukaisu. Lintu siirtyi pois ja hetken hiljaisuus laskeutui laaksoon. Lehmustähti kuitenkin näytti valmiilta jatkamaan ilmoitustaan.
”Roihuklaanilla on uusi oppilas, Aurinkotassu! Vanhempi oppilas Kipinätassu päätti aloittaa Liekkikynsikoulutuksen!” hetken tauko oppilaiden nimien huutamiseen. Pronssitähti ei voinut lakata miettimästä harakkaa. Tarkoittiko se jotain, vai oliko se vain tavallinen lintu? Punaruskeaturkkinen heilautti päätään puolelta toiselle ja nyökkäsi sitten ystävällisesti Lehmustähdelle, josta oli aina pitänyt.

//joku?

Vastaus:

18 kp:ta!

Nimi: Tiikerituli - Roihuklaani (EE) Kokoontuminen

09.09.2018 09:14
Tiikerituli seurasi Lehmustähteä hiljaisena. Kipinätassu saattoi seurata häntä, tai ehkei sittenkään. Oppilaan tekemiset eivät niinkään kiinnostaneet häntä. Olihan nuorella kollilla pesätoveri, Aurinkotassu, joka oli päässyt myös mukaan. Olihan oma oppilas mukavaa ja siitä sai usein hyvän ystävän, mutta muiden klaanien tapaaminen oli aina pyyhkinyt muut asiat Tiikeritulen päästä.
Lehmustähti varmasti kertoisi Sinituhkan kuolemasta ja kolmen pennun syntymästä. Lummekukka oli niin onnellinen pennuistaan, kuten Mustakäpäläkin. Koko klaani varjeli heitä, eikä ihmekään. Aurinkotassun jälkeen ei ollut ollut vielä yhtäkään pentuetta.
Kukakohan oli kutsuttu mukaan kokoontumiseen? Ehkä Leopardisydän? Pronssitähti oli aina ollut yksi mukavimmista päälliköistä, heti Lehmustähden jälkeen. Sitten tuli varmasti Valkotähti, Kuoriaistähti ja viimeisenä Yötähti. Lumiklaanin päällikkö vain vaikutti oudon etäiseltä.

Kokoontumiskalliot alkoivat näkyä jo suurina ja Tiikerituli valmistautui kiipeämään lyhyen, mutta sitäkin raskaamman matkan. Hän saattoi haistaa Virtaklaanin olevan jo paikalla. Sirppiklaanin haju leijaili kauempaa, aivan kivien toiselta puolelta. Koko klaanista kuului puuskutusta, kun he ylittivät kivet. Helpotuksen huokaisu kantautui roihuklaanilaisten keskuudessa, kun kissat valmistautuivat laskeutumaan alas aukiolle. Soljuvana virtana kissat hajaantuivat virtaklaanilaisten väliin ja jäivät puhumaan joidenkin tuttujensa kanssa. Lehmustähtikin suunnisti tapaamaan tuttaviaan, kun taas Pronssitähti istui yksin paikalla, josta päälliköt puhuisivat. Kollin ja vanhan päällikön katseet kohtasivat ja he nyökkäsivät toisilleen. Sitten saapui sirppiklaanilaiset, ja hajaantuivat kissojen väliin. Tiikerituli nyökkäsi Pihlajavarjolle ja istuutui sitten lähelle päällikköjen paikkaa. Pronssitähti haroi katseellaan väkijoukkoa ja tuon hännän pää heilui kärsimättömänä. Yötä ei ollut loputtomasti ja kaksi klaania oli vielä saapumatta.

Vastaus:

6 kp:ta!

©2018 Varjojen Polku - suntuubi.com